noin tilastollisesti ottaen tämä ei ollut yhtään huonompi maanantai. Päivän kolmesta isommasta hommasta kaksi meni paremmin kuin kohtuudella olisi voinut odottaa, kolmas sitten ihan kunnolla persauksilleen.
Moiset takaiskut ei yleensä paljoa hetkauta, nyt vaan iski ihan uusi ajatus: tästä en enää opi mitään, tällaista juttua ei enää tule eteen.
No onneksi ei ole perjantai vaan pääsen huomenna heti tuoreeltaan tekemään paikon.
Noin inhimillisesti ottaen sekin hyvä puoli löytyy että munaaja olen minä eikä maanishysteerinen kollega joka ihan aitona perfektionistina ei osaa antaa mitään anteeksi itselleen (ei muuten muillekaan) ja kun töppäys tulee kelle tahansa niin silloin hän on täysin sietämätön ympäristölleen vähintäänkin siihen asti kunnes kaikki ’syylliset’ on löydetty ja haukuttu.
Yleisen työrauhan ja hyvinvoinnin nimissä en yritäkään keksiä mitään muita selityksiä kuin että 'kappas kun äijältä lipesi, korjataan'.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti