siisti ranta - Repulse Bay

Lienee yksi siisteimmistä hiekkarannoista joilla olen käynyt. Merivedenkin lämpötila sellaiset siedettävät 26 Celsiusta (ilma 32).

Ajankohdasta johtuen kuvaan ei nyt sattunut juurikaan ihmisiä, Hong Kongin 7 miljoonasta tännekin normaalisti riittä ihan kiitettävästi porukkaa.




Siisteydelle löytyy ainakin kaksi selitystä. Ensimmäisenä K.C. Hu kolleegoineen, jotka ahertavat tunnollisesti päivät pitkät rannalla.

Toinen selitys siisteyteen ovat ne selkeät ohjeet siitä, mitä kaikkea rannalla ei saa tehdä.

Pääsyy on ne siistit tavat jotka paikalliset ovat omaksuneet toisin kuin useimmissa muissa käymissäni paikoissa.............

budha

En tosiaankaan tiedä kuika monta Budha-patsasta maailmassa on, satakunta varmaan tuli nähdyksi Hong Kongia kierrellessä.

Sen opin, että Budhasta on moneksi. Monella porukalla, niinkuin esimerkiksi poliiseilla, on ihan oma nimikko Budhansa, jossa korosrostuu nimenomaan ne jutut jotka ryhmälle ovat tärkeitä.

Mahtavimman monumentin, Giant Budha, voi nähdä Po Lin luostarin mäellä. Se on jo pitkältäkin katsottuna uskomattoman kokoinen, mutta jos jaksaa kavuta nuo kaksi ja puolisataa porrasta, niin voi tuntea itsensä todella pieneksi Budhan jalkojen juuressa. Siinä sitä on viisaudessa ihmettelemistä.



Jotenkin kaikkein eniten symppis ja minun makuuni oli tämä veijari Repulse Bay :ssa. Taas jäi merkitsemättä muistiin tarkemmat tiedot, mutta arvelisin hänen olevan jotenkin tekemisissä varallisuuden ja hyvinvoinnin kanssa.

Jos olisin valitsemassa itselleni nimikkojumalaa budhien joukosta, niin varmaa se istuisi juuri tässä......

Tai O - kalastajakylä

Lantaun saarelta löytyy vielä aito Tai O :n kalastajakylä, jonka asukkaat ovat Hong Kongin ensimmäisten asuttajien (Tanka kansaa) jälkeläisiä.

Kalastus on edelleen lähes ainoa elinkeino ja asunnot suurelta osin paaluille rakennettuja.

Seinämaalaukseen on ikuistettu kuva koko yhdyskunnasta, lähes sellaisena se on olemassa ja elää vielä tänäkin päivänä.

Tai O :ta kierrellessä tuntui siltä kuin olisi toisen kotona, useissa asunnoissa oli yksi seinä täysin avoin. Yksityisyyden käsite kovasti erilainen kuin mihin Finlandia beachillä ollaan totuttu.


Turistit ja filmaajat lienevät paikan suurin mahdollisuus ja uhka..............

kiinalaista huumoria

Tyypillinen esimerkki siitä, mitä kaikkea sitä tulee reissussa nähtyä, mutta kun vauhdilla etenee, niin jää selvittämättä mistä oikein on kysymys.

Näin jälkeenpäin kuvaa katsellessa voisi ajatella, että kyseessä on Hong Kongilaisen sikojen synnytyslaitoksen mainoskyltti.

Sitä se tuskin kuitenkaan on. Ehkäpä kyseessä on kiinalainen huumori, jota välillä on vähän vaikea ymmärtää näin luterilaisella kasvatuksella.....

spotta ej på golvet

Helsingin raitiovaunuissa käytiin vielä viisikymmentäluvulla vastaavanlaista kampanjaa, muistaakseni ei kuitenkaan uhkailtu sakoilla.

Ainakin Hong Kongissa näyttäisi tämä kiinalaisten ikiaikainen tapa syljeskellä ympäriinsä hävinneen lähes tyystin. Olisikohan tuo uhkasakon suuruus tehonnut..............

urbaani avaruus

Tilan suhteellinen käsitys tulee selväksi kun käväisee vähän tiheämmin kansoitetuilla alueilla.

Pohjanmaalla kasvanutta kaveriani alkoivat nämä maisemat vähän ahdistamaan.........

jalankulkija

Hong Kong ei varsinaisesti ole kuuluisa retkeilykohde, noin seitsemän miljoonaa vakioasukkia plus kaiken maailman kulkijat päälle, ahdettuna muutamalle saarelle ja yhdelle pienelle niemelle.

Eipä siihen paljoa erämaita jää samottavaksi, mutta etsimällä kyllä löytyy mäensyrjää kavuttavaksi ihan riittävästi ja haastetta lisää mukavasti sellaiset päälle + 30 lämpötilat.

Kun tilaa on vähän pitää järjestyksen olla hyvä jotta juttu toimisi. Senhän kiinalaiset osaa.....

Näkymät sieltä mäenrinteestä ovat melko mahtavat

kummitusjunalla rastilaan

Huomasin että laillistetut graffitit ovat jo levinneet metroonkin. Saattaa olla että niitä on ollut jo jonkin aikaa, mutta kun viimeksi kulunut vuosi on minulta mennyt lähes metrottomasti, niin tänä aamuna näin ensimmäistä kertaa tällaisenkin kummajaisen. Maan päällähän näitä on jo kuljeskellut jonkin aikaa.

Tämmöistähän se on maailmallakin, ja kun nyt sitten kuulemma kasvettiin vielä Metropoliksikin, niin kaipa nämä kokovartalo mainoksetkin on paikallaan .

jottei meidän tarvitse keskustella - 2

HKL:n liikennevälineet ovat useinkin niin täysiä, ettei jokaiselle riitä omaa penkkiriviä. Näin kun käy, sitä joutuu istumaan ihan puhe-etäisyydelle kanssamatkustajasta, ja silloin oman yksityisyyden suojaamiseksi tarvitaan erityisiä varotoimia.

Monella on luurit korvilla, sekin käy hyvästä syystä olla huomaamatta jonkun muukalaisen tervehdystä, mutta HKL tarjoaa muitakin mahdollisuuksia.

Lukutaidostahan olemme ylpeitä. Lukemiseen voi keskittyä niin ettei näe eikä kuule ympäristöään ja tapakulttuurimme mukaan on todella huonoa käytöstä häiritä lukevaa ihmistä.

Jos ei satu olemaan omaa lukemista mukana niin tähän tarkoitukseen käy yhtä hyvin kaikkialla saatavilla olevat ilmaisjakelulehdet. HKL:n liikennevälineissä niitä on ympäriinsä, niin että niistä on jo muodostunut jonkilainen jäteongelma, onpa nähty erityissiivoojia jotka käyvät 'lennossa' keräilemässä hylättyjä lehtiä vaunujen lattioilta..............

cutty sark - in memoriam

Kuuluisa Cutty Sark -laiva paloi pahoin Lontoossa

21.5.2007 (IS)
Lontoon tunnetuimpiin nähtävyyksiin kuuluva Cutty Sark -laiva vaurioitui vakavasti tulipalossa maanantaina.

Skotlannissa vuonna 1869 valmistunut Cutty Sark rakennettiin kuljettamaan teetä Kiinasta Britanniaan. Puusta ja teräksestä rakennettu purjealus oli aikanaan ennätyksellisen nopea. Kiinalaisen teen ohella Cutty Sark kuljetti myös villaa Australiasta Britanniaan, millä reitillä se teki aikanaan nopeusennätyksen. Alus on ollut kuivatelakalla Greenwichissä vuodesta 1954.


Minulle Cutty Sark oli poikavuosien mielikuvitusseikkailujen alus. Olin lukenut monia tosia ja fiktiivisiä tarinoita aluksen vaiheista, nähnyt jopa useita kuvia siitä. Näillä eväillä oli helppo rakentaa omat seikkailunsa toden tuntuisiksi.

Vaikkei alus ole enää ollutkaan vesillä yli viiteenkymmeneen vuoteen, se on kuitenkin jatkanut elämäänsä aitona museoesineenä. Tämän palon jälkeen meillä ilmeisesti tulee olemaan enää jonkinlainen 'näköispainos' , tämän päivän tekniikalla rakennettu replika.... sääli.


Kun aikanaan tulin siihen miehen ikään, että menin Alkoon ja ostin ensimmäisen Viskipullon, se oli luonnollisesti merkiltään Cutty Sark.

Vaikka juomieni merkki on jo ajat sitten vaihtunut taidanpa nyt käydä hankkimassa vielä yhden CS:n naukkailtavaksi menneiden aikojen muistoksi.......

ruohonleikkaaja - Outi Pakkanen

Silloin kun tarvitsee pienen paussin arkipäivän pohdinnoista, Pakkasen dekkari on mutkaton valinta.

Niiden julkaiseminen pokkarisarjassa on vielä parempi juttu, helppo kuljettaa mukanaan, tunkea taskuun, kassiin tai mihin tahansa. Jotenkin pokkarista helponpi luopuakin, pistää kierrätykseen, kuin pönäkästä kovakantisesta opuksesta.

Tällä kertaa paussilukemiseksi osui Ruohonleikkaaja, taitaa olla tuoreinkin, joka poikkeaa vähän tutuksi tulleesta kaavasta. Loppuratkaisussa jätettiin vähän lukijan mielikuvitukselle tilaa, vai oliko se sittenkin avoimia juonenpäitä jatkojutuille.

Kulisseissakin oli siirrytty piirun verran, jopa ihan Töölööseen asti, ja tietenkin yksi onneton perhe joka asuu läsipuolella niin että päästään ylittelemään Lauttasaaren siltaa edes takaisin.

Sarjassaan ihan hyvä juttu, ja unohtuipa arkitosi muutamaksi tunniksi, eikä tullut edes pää kipeeksi............

painajainen keskellä päivää

Jos minun pitäisi piirtää kuva pahimmista painajaisistani, niin luultavasti se näyttäisi jotenkin tällaiselta kaoottiselta sotkulta.

Mitä tämä sitten tekee keskellä kaupunkia, ja kuka on nähnyt älyttömän vaivan tuhertaa noin 60 m2 ?

Itse asiassa en haluakaan tietää................

ikkunalauta

Menneestä talvesta kasvit selvisivät kohtuullisen hyvin, mutta samaa ei voi sanoa ikkunoiden pellityksistä.

Minä tietysti kyselin maalia ikkunalautojen maalaukseen ja talkkari tarjosi petsiä (pokiin), meni pitkään sönkätessä mikä on lauta ja mikä on pelti. No näistä nyt puhutaan vähän eri nimillä eri porukoissa. Asia selvisi kuitenkin kun tarpeeksi huidottiin käsillä.

Pidempi projekti varmaan on se kun suunnittelen ja odottelen sopivaa päivää, skrapata, hioa, putsata ja maalata nuo pellit. Siinä pitää olla mielentilat ja luonnon olosuhteet kohdallaan ennen kuin kannattaa edes aloittaa, ja huonolla (hyvällä) tuurilla voi olla ettei yksi kesä riitäkään, katsotaan kuis käy...............

napakettutyttö

Iski tauti päälle, vähän yllättäen niin kuin niillä on tapana.

Suolisto kramppasi oikein kunnolla, ja sitten kun hellitti, vaivuin lääkkeineni sellaiseen tuskaisen sekavaan uneen niin kuin asiaan kuuluu.

Siinä unessa olin tuomari, jolla oli tehtävänä langettaa tuomiota kettutytöille, niille jotka mellastivat turkistarhalla ja hätyyttelivät elikoita metsään.

Oikeuden istunnossa tytöt esiintyivät nuorisomuodin mukaan sellaisissa liian lyhyissä jumppereissa ja kireissä housuissa, jotka alkoivat ihan viime tipassa. Eli napa näkyi ja kunnon siivu paljasta mahanahkaa kummaltakin puolelta.

Edelleen istunnon aikana ilmeni, että häirityt elikot olivatkin naaleja eli napakettuja (Alopex logopus).

Houreen logiikan mukaan langetin tytöille tuomion:

Syytettyjen tulee peittää keskivartalonsa napakettupuuhkalla ja kulkea näin vaatetettuna kolme vuotta ja kuusi kuukautta. Tuomiosta ei voi valittaa koska se on viisas.

Oikeuden istunto ja tuomio saivat osakseen runsaasti huomiota. Koska napakettupuuhkasta tuli hetkessä muoti-ilmiö, Pohjanmaan turkistarhurit olivat erittäin tyytyväisiä. Myös körttiläisiltä tuli runsaasti kiitosta. Eduskunnan oikeusasiamies huomautti että olin langettanut tuomion siveettömästä pukeutumisesta kun syyte koski ilkivallan tekoa ja Brysselissä alettiin heti laatia uutta napakettudirektiiviä.....

Sitten heräsin ja yrjösin loputkin eväiden rippeet ja taudin siemenet ja niin pääsin jatkamaan normaalia elämään peittelemättömiä napoja ihaillen...............

ilmastonmuutos nyt

Tulihan taas tarve vaihtaa maisemaa hetkeksi, eikä siihen suinkaan ole syynä sää. Parempaa kevään/kesän tuloa tuskin kehtaisi odotella kuin mistä tässä nyt on saanut nautiskella.

Mutta ihan näin ei asiat ole globaalisti, eipä tosiaan kun matkavalmisteluja tehdessä tuli vilkaistua tilannetta kohdepaikkakunnalla.

Onneksi tämä ilmastomuutos kestää vain hetken.............

kadonnutta aikaa

Aamuhavainto, että sulamislammikot muuttuvat vauhdilla vehmaaksi aluskasvillisuudeksi on niin varma merkki kesän tulosta ettei asiasta voi erehtyä.

Siinä ei sinänsä ole mitään ihmeellistä, ei vaikka allakkaan katsoisi. Ilman sen kummempia ilmastomuutoksia näin on ennenkin käynyt, lähes joka vuosi, näihin aikoihin.

Hämmennystä sen sijaa aiheuttaa kyllä vauhti jolla aika tuntuu kuluvan. Taas on mennyt kuukausitolkulla ilman että olisi kerennyt mitään oikein odottaa tapahtuvaksi, kaikkea vaan tapahtuu ja vauhdilla....

kasvualusta

Kun kasvualustasta löytyy kasvun kannalta oleelliset aineosat, eikä sitä ole kuormitettu millään turhalla, niin kasvutulos on poikkeuksetta loistava. Myös turhan kilpailun puuttuminen sallii keskittymisen vapaaseen, terveeseen kasvuun ja parantaa selvästi lopputulosta.

Tämä näkyy luonnossa miljoonina esimerkkeinä, työelämässä todella harvinaislaatuisina poikkeuksina.

Kuitenkin silloin tällöin törmää yhteisöihin jotka pystyvät jatkuvasti tekemään hyvää tulosta ja tuottamaan innovatiivista jälkikasvua. Viisaus ei sinänsä ole kopioituva ominaisuus, mutta sopivan kasvualustan sille voi rakentaa ihan kohtuullisilla panostuksilla …..

sanoma

Päivän hommien kanssa olisi riittänyt puuhastelua koko viikoksi, mutta kun aikaa oli tämä päivä, niin ne sitten tuli tehdyksi tänään.

Kotiin kävellessä näin tienvarrella tuntemattoman ajattelijan jättämän viestin joka hyvinkin sopi fiiliksiini.

Naurettavaa, että häviävän hetken olin jo ajattelemassa "oikeassa olet" ... sitten taas nousi pintaan se vanha viha noita typeriä sotkuja ja sotkijoita kohtaan.

Aika yleisesti työpaikoilla on häviämässä ajattelu että jonkun työn tekeminen vaatii tietyn ajan, on siirrytty vaiheeseen jossa vain todetaan että homma on nyt tässä ja valmis johonkin ilmoitettuun aikaan mennessä.

Kun tämä kulttuurimuutos aikoinaan alkoi, uupuneita oli Firmassakin läjäpäin. Luonnollinen valinta, nopeutunut henkilökierto ja kasvava piittaamattomuus pidemmän tähtäimen tuloksista ovat saaneet aikaan sen, että asiasta ei enää paljoa viitsitä edes puhua.

Vielä menee lujaa, mutta mitenhän maa makaa kun lyhytjänteisyys alkaa todella maksaa...

huoli

Omien asioiden kanssa painiskellessa päivät hurahtaa niin tarkoin, ettei oikein aina jaksa surra valtakunnan tilaa. Hetkeksi kun hellitin iski mieleen kauhea ajatus "mitähän se Väyrynen nyt puuhaa" ei ole moneen aikaan kuulunut mitään. Ja sehän se pistää huolestumaan.

Ulkomaankauppaministerinä Paavon pitäisi varmaan olla ratkomassa Venäjän puutullihankkeita ja muuta mukavaa, mutta tästä Keminmaan Keisarista ei koskaan tiedä minkä homman hän tuntee omakseen ja minkälaisella logiikalla on sitä omaksi edukseen ratkomassa.

Kyllä pitää olla liberaali maa, kun kaikenlaisia ihan irrallaan kuljeskelee....

voi itku

Miksi Suomineitoa sorsitaan ?

(Bush)

Ehdotus New Yorkissa loppuviikosta vierailevan presidentti Tarja Halosen ja Yhdysvaltain presidentin George Bushin tapaamisesta torjuttiin aikataulusyihin vedoten.

(Putin)

Venäjä on esittänyt tyytymättömyytensä Suomen tapaan antaa eteläisen naapurinsa siirrellä patsaitaan miten tykkäävät.

(Ruotsalaiset)

Häpeä Yle, ja ota Ruotsin yleisradio SVT konsultiksi, jos vielä joskus saatte Euroviisut järjestettäväksenne.

Näin julistaa Ruotsin suurimman lehden Aftonbladetin toimittaja Torbjörn Ek verkkopäiväkirjassaan, jossa hän hyökkää rajusti viisujärjestelyiden kimppuun.

......

Salo ei suostunut myöntämään, että bändin esityksessä olisi ollut vikaa, vaikka laulajan lavasäteily jäi selvästi normaalia vaisummaksi. Salo syytti asiasta viisujen tekniikkaa: hänen mukaansa kamerat hidastelivat eivätkä kuvanneet esityksen tärkeimpiä osuuksia. Painajaismaisinta Salon mielestä oli se, että showta varten suunniteltu pyörivä alusta ei lähtenyt aluksi käyntiin.

jne.

Nyt kun sitten on levinnyt uutinen että YLEn verkkosivuja vastaan on hyökkätty on tietysti ensisijassa syytä epäillä, että kyseessä on (euroviisuistakin) katkeroituneiden ruotsalaisten kosto.

(Palvelunestohyökkäyksessä (Denial of Service, DoS) verkkosivustoa kuormitetaan ulkopuolelta niin, että sivusto tukehtuu liikenteeseen)

Vai olisikohan kysessä sittenkin ne miljoonat Salmisen Krissen Euroviisujen back stage jutuillaan hurmaamat saksalaiset epätoivoisine lähestymisyrityksineen ? Ei ihan turhaan, olen jo aiemminkin todennut että Krisse kyllä osaa vetää roolinsa ja hoitaa hommansa.

Niin tai näin, Suomineidolla näyttää menevän kohtalaisen lujaa, kohta ne jo maailmalla tietää missä me asutaan................

ehdottomuuksien mahdottomuus

Viikonlopun jälkeen oli melkein helpotus uppoutua päiväksi rutiiniin. Rutiiniin jossa ei ollut mitään rutiinia vaan ihan pelkkää improvisoitua kaaosta aamusta iltamyöhäiselle.

Päivästä olisi selvitty puolta helpommalla jos mukana ei olisi ollut muutamaa jäärää, jotka luulevat tietävänsä sen ainoan oikean tavan lähestyä haasteita ja ratkoa ongelmia.

Ehdottomuuksien mahdottomuus - periaate pitää sisällään oivalluksen että aina löytyy vaihtoehtoinen tapa lähestyä ongelmia, eikä mikään näistä vaihtoehdoista ole aina ja ikuisesti ylivertainen ratkaisu.

Siitä rakentuu sellainen puoliromanttinen ajatus että kannattaa etsiä ja kokeilla uusia vaihtoehtoja, koskaan ei pitäisi lopullisesti jumiutua kerran toimineeseen juttuun.

Käytännössä tämä menee harvemmalle selittämällä perille, onneksi useimmat sen kuitenkin tajuavat oman kokemuksensa kautta.......

äitienpäivä

Joinain vuosina ollaan jännitetty kerkiävätkö valkovuokot kukkaan äitienpäiväksi. Tänä vuonna valikoimaan löyttyi vaikka minkä laista rentukkaa, meillä voiton veivät villit orvokit.

Äitienpäivä on yksi niistä ritualisoituneista juhlapäivistä, jolloin useimmiten noudatetaan totuttuja kaavoja. Varmaan liki jokaisessa perhekunnassa on vuosien mittaan vakioitunut ohjelman josta poikkeaminen vaatii rankempia selityksiä.

Ongelmia tuppaa syntymään kun perheitä hajoaa ja yhdistyy uudelleen. Keskusteluja joudutaan käymään siitä kuka mihinkin rituaaliin osallistuu, kenen tavat astuvat määrääviksi uusioyhteisössä.

Myös uusien sukupolvien synty ja kasvu usein aiheuttaa keskustelua, minkä sukupolven äidit ne nyt ovat päätähden roolissa.

Niin tai näin, yleisesti ottaen on myös kysymys sovinnon päivästä. Kahnaukset joita on ollut vaikea sulattaa, menettävät merkityksensä ainakin täksi päiväksi ja aika useasti havainto siitä, että pystytäänhän tässä tulemaan toimeen keskenämme, auttaa jatkossakin.

Hyvien tapojen nuodattamisen etuja....

super viikoloppu

Nythän meillä on tämä super viikonloppu vielä siinä vaiheessa, että on mahdollista voittaa euroviisut, lätkän MM ja Formuloiden Barcelonan osakilpailu, mahdollisesti vielä jotain muutakin tärkeää. Niin sitten on vielä se äitienpäiväkin.

Kun muutaman kuukauden kuluttua yrittää muistella, että koskas se nyt olikaan, kun oli niin paljon mahdollisuuksia, niin parasta käyttää Urmaksen muistisääntöä (edesmennyt kollegani).

"se tapahtui siihen aikaan kun voikukat kukkivat"

Voikukkien kukinta alkoi näillä kulmilla jo pari viikkoa sitten, ja jos vanhat merkit pitää paikkansa niin vielä pitkälle rapujuhlien jälkeenkin niitä löytyy vastakitketystä pihapiiristä. Siinäpä ihan riittävän tarkka ajanmääritys näille tärkeille tapahtumille.

kummitusjuna

No comments, vaikka mulla mielipide tästä komistuksesta onkin............

naamioidut

Silloin kun tarkastelin maailmaan alta metrin korkeudelta tämäkin juttu oli yksinkertaisen selkeä. Bussit oli sinisiä, ratikat vihreitä ja maalaisten linja-autot lievästi muun värisiä.

Tässäkin asiassa pitkän seesteisen kauden jälkeen meitä on kasvatettu uuteen uskoon. Ensin ilmestyi pieniä hillittyjä mainoksia istuimien selkänojiin levitäkseen melko pian ja salakavalasti ympäri kulkuneuvon sisätiloja, kunnes sitten karkasivat myös ulkokuoreen.

Parin viime vuoden villitys on ollut nämä 'kokovartalo' naamioinnit, jonka ilmeisesti on mahdollistanut teippaustekniikan kehitys, säännöstöjen höltyminen ja kova kilpailutus, joka pistää repimään jokaisen saatavissa olevan euron varsinaisen toiminnan tueksi.

Kuinkahan monta lisäpatukkaa pitää myydä että tämäkin teippaus maksaa itsensä tai paremminkin, kuinkahan monta senttiä ostamasi patukan hinnasta menee kuvassa näkyviin teippauksiin..............

iltatoimet

Onneksi päivä on jo niin pitkä, että vaikka työpäivä vähän lipsahtaakin iltavuoron puolelle, niin ihan valoisissa oloissa pääsee tekemään iltalenkin.

Olen vissiin tulossa vähän pehmeäpäiseksi vielä näin loppusuoralla, mutta jotenkin on alkanut tuntua tosi rankalta tuo toisten työsuhteiden ronkkiminen, vaikka ihan isosta aiheestakin.

Olipa se päivä nyt sitten ollut rankka, tylsä tai muuten vaan rassaava niin ilman kierrosta lähipuskissa on iltakin pilalla. Tänään se korjaantui puolentoista tunnin kierroksella.

Kun Suomen lätkäjengikin pääsi jatkoon (ensimmäinen matsi joka näistä kisoista tuli katsottua) niin eiköhän tämä ollut hyvä päivä päivä sittenkin.

vakuutus

Niinkuin tuli kerrottua, 19. maaliskuuta vierailin vakuutusyhtiön toimistossa.

Asia oli yksinkertainen, suunniteltu matka peruuntui viime tipassa lääkärin määräyksestä, ja kun lähtöön oli aikaa alle 24 tuntia, euroakaan ei ollut saatavissa takaisin jo maksetuista lipuista, varauksista ja palveluista yms.

Onneksi oli voimassa tuo jatkuva matkavakuutus (ollut muuten jo yli kymmenen vuotta), josta löytyi pykälä tällaisenkin haverin varalle.

Anomusta jättäessäni varmistin vielä että kaikki tarvittavat dokumentit olivat mukana. Virkailijan mukaan asia oli pääosin ihan selvä, jotain pientä tulkinnanvaraisuutta oli näkevinään, joka tapauksessa arvioi asian käsittelyn vievän 2-4 viikkoa.

Kerran jo kerkesin soitella perään, hakemukseni oli kuulemma jonossa ja luvattiin kiirehtiä.

Tänään tuli ilmoitus korvauspäätöksestä ja rahojen maksamisesta tililleni. Sain sentilleen mitä olin anonut, eli olen ihan tyytyväinen. Odotusaika tosin venähti vähän pitkäksi, mutta toisaalta enpä kerennyt haaskata rahoja muuhun kun seuraavan matkan maksut ovat pikapuoliin edessä.

keväänvihreä

Päivä hupeni siellä Firman hommissa sen verran tarkkaan ettei kerinnyt muuta maailmanmenoa ihmettelemään.

Kotimatkalla aurinko tuikkasi jostain kuuropilvien lomasta ja se keväänvihreä melkein hyppäsi silmille.

Euroviisuhehkutusta tuppaa joka luukusta, eipähän juurikaan innosta, kunhan muistaa pysytellä poissa jaloista.

Pikkuhiljaa pitäisi kypsytellä niitä lähtösuunnitelmia, juttu ei vaan tunnu käynnistyvän. No lakisääteiset rajat kumminkin on olemassa, tilipäiviä jäljellä vähintään 5 ja enintään 53, siitähän se lysti on revittävä.....

puuhapäivä

No kun ei ole tapana jättää mitään viime tippaan, niin ryhdyin siihen veroilmoituksen tekoonkin heti aamusta. Huomenna se olisikin sitten ollut jo myöhäistä.

Eihän sen puuhan enää kovin kummoista pitäisi olla, melkein kaikki valmiina esitäytetyssä ehdotuksessa, sen kun rykäiset annat mennä.

Kun nyt ennakkotieto kuitenkin vaikutti kovasti siltä, että joulukuussa olisi tulossa meikäläisen talouden mittapuissa ihan kohtuukokoinen muistutus, niin se pisti etsimään kaikkia mahdollisuuksia keventää tulossa olevaa kohtaloa.

Jos nyt sitten viranomainen vielä näkee asiat samalla tavalla kuin minä, niin aamupäivän uurastuksella uskon päässeeni aika lähelle tasatulosta, siihen jaksaisin olla tyytyväinen.

Kun puolilta päivin olin kiikuttamassa postiin tätä lyyristä eepposta, niin muistin yllättäen että taas on kulunut kymmenen vuotta passin hankkimisesta. Ja kun tuli just ostettua ne lennot pitkälle itään, niin tässähän tuli vielä passitoimisto reissukin tehtäväksi.

Nykymääräysten mukaan sen kuvan pitää olla just eikä melkein niin kuin ohjeissa sanotaan, etkä saa nauraa , et edes hymyillä. Sehän meiltä käy ihan luonnostaan.

Passitoimistossa oli kyllä rituaaleja yksinkertaistettu sitten viime käynnin, mutta osuipahan kuitenkin täälläkin paikalle ne jononvenyttäjät, joilla itsellään ei ole mihinkään kiire, välillä tuntuu ihan siltä kuin heidän ainoa tehtävänsä olisikin saada aikaa kulumaan, sekä omaa että muiden. Tällä kertaa sitä virkaa yksi äänekäs perhekunta, joka ei sulattanut ajatusta ettei kotiin jäänneen mummun passia, velipoja moottoripyöräkorttia ja omia rikemaksuja voinut hoitaa samalta luukulta ja yhdellä kupongilla! Sepä olisinkin jo melkoinen palveluntehostamistemppu, ei muuta kuin työryhmä miettimään miten se toteutetaan....

Töihin sitten kerkisinkin iltapäiväkahvien aikaan, ihan sopiva hetki liittyä uurastajien seuraan....

risa

Ihan ehjäkin näyttää välillä tosi risalta. Tuollainen töhritty penkki on ihan yhtä hyvä istua kuin puhdaskin. Sprayt on niin kovaa kamaa, ettei selkään jää mitään jälkiä vaikka nojailisikin, mutta kuitenkin tuntuu jotensakin vastemieliseltä istahtaa siihen.

Monen muun jutun kanssa on ihan samalla tavalla. Olen alkanut vahvasti epäillä, että itse valitsemani loivan lähdön politiikka on virhe. Sitä mukaan kun olen irrottautunut osasta hommia, ulkopuolisuuden tunne on kasvanut jatkuvasti. Ehkä se on vielä ihan pelkästään oma fobia, mutta yhä tiuhempaan yllätän itseni ihmettelemästä että miksi minulta ei edes kysytty.

Arvelisin olevani vielä yhtä hyvässä iskussa kuin puoli vuotta sitten ja kuitenkin tunnen olevani ihan vajaakäytössä. Vaikkakin omista valinnoista johtuen, niin kuitenkin taidan olla sellaisessa roolissa jota en hallitse enkä loppujen lopuksi haluakaan.

Täytynee tarkistaa omaa politiikkaansa.......

cops

Naseva viesti syvältä Keravalta

Mikähänlainen pahoinvointi tämänkin töhryn takaa löytyy?

- yleinen tarve tuhria

- voimattomuus virkavallan edessä

- tylsistyminen ja henkinen pahoinvointi

- uhma aikuusuutta vastaan

- runollinen oivallus pienen pilven reunalta

jottei meidän tarvitse keskustella

Riski joutua kanssakäymiseen vieraiden ihmisten kanssa kasvaa kun käytettävissä oleva tila pienenee, julkisissa kulkuneuvoissa meitä kohtaa suorastaan kommunikaatiouhka.

Viime vuosien tekninen kehitys on suonnut meille monia käteviä tapoja suojautua, eristäytyä ja koteloitua sellaisissa tilanteissa, joissa riski joutua tekemisiin ihmisten kanssa on suuri.

Eihän siinä mitään, on jokaisen oma valinta miten tietään taivaltaa, mutta kun oma suojautuminen alkaa häiritä muita, silloin meillä on uusi ongelma. Vetäytyjästä tuleekin häirikkö.

Useammin kuin kerran olen joutunut kuuntelemaan vierustoverin, välillä vähän etäämmälläkin istuvan kanssamatkustajan korvalapuista ’vuotavaa’ jatkuvaa jumputusta todella häiritsevällä volyymilla. Arvata saattaa, että taustalla soi jonkinlainen musiikki , mutta se mikä tulee läpi ehkä vähän heikkolaatuisista korvalapuista, on vain ylikova komppi tms...

Nauti siinä sitten yksityisyytesi rauhasta kun ei omia ajatusiaan kuule.....

postimerkit

aamu vihertää

Yö aikana peukalonpään kokoiset vaahteranlehdet olivat kasvaneet kokoa tuplasti lisää ja aamun sarastaessa maisema vihersi jo ihan selvästi.

Saas nähdä kuinka suureksi nuo lehdet kerkiävät ennen kuin minä saan sen odotetun kamerani (jolla muuten olin aikonut dokumentoida tämän kesän syntymisen, haaveeksi jäi).

Cyberphotossa kyllä oli ihan asiallinen puhelinpalvelu, neuvottiin vaan palauttamaan ja sitten huollon tarkastuksen jälkeen päätetään että korjaantuuko värkki vai saanko uuden. Aikatauluista vaan eivät osanneet antaa mitään arviota (ehkä nopeastikin?).

Vähän pelottaa että tämäkin kamera joutuu johonkin maata kiertävälle radalle josta aina silloin tällöin saa viestejä, mutta palautumista saa odotella......

kännykkä

Kuinkahan monta kännykkää ihminen elinkaarensa aikana tarvitsee? Jos laitteiden uusiintumis- / hajoamistahti pysyy nykyisellään, niin nämä nykyajan lapset saattavat yltää tosi huikeisiin lukemiin.


Kun olen illan viritellyt tuliterää Nokialaistani, tuli laskeskeltua että se taitaa olla kuudes tai seitsemäs omalta osaltani, ja minä olin sentään jo isosti aikuinen ensimmäisenkin saadessani.

No tämä vielä meni Firman piikkiin, mutta seuraavan sitten joutuukin pulittamaan omasta pussistaan. Silloin viimeistään pitää harkita mitä ominaisuuksia puhelimellani ihan oikeasti pitää olla ja mitä minä sitten osaan / viitsin hyödyntää. Sellainen tuntuma on vaan tullut, että ostelemme huikean määrän kaikenlaisia mahdollisuuksia joita emme koskaan käytä.

Kysymys kuuluukin: kuinka paljon niistä kannattaa maksaa....

vanha kommari

Kun vanha uskollinen kommarini tänään huokaisi syvään ja ilmoitti olevansa 'invalid' mitä moninaisemmalla tavalla, tuli luonnollisesti mieleeni toimittaa se pikimmiten kommarihoitolaan elvytykseen.

Älä edes harkitse - Firman asiantuntijan mielipide - hanki uusi. Perustelunsa hänelläkin, en käy kiistämään vaikken oikein sulatakkaan koko ajatusta.

Aika turha se on kuluttajaa syyllistää 'käytä ja heitä' tavoista, kyllä siihen ohjastetaan oikein rankalla kädellä sieltä kaupan ja teollisuuden puolelta. Nopea teknologian kehitys ja varaosien hinnoittelu suhteessa tuotteen hintaan, johtavat siihen että tuskin mitään kannattaa korjauttaa. Pienemmänkin vian sattuessa siitä vaan roskiin ja uutta kaupasta.

Toivottavasti edes raaka-aineet pääsee kierrätykseen.......

vapun loppu - Da Lintsi koodi

UIT Linnanmäellä on sellainen sopiva paikka päättää Vappuriekkumiset.

Aurinkoinen sää, vaikka olikin aika kolea, oli kerännyt huvipuistoon porukkaa tosi runsaasti, joku tokaisi että "täällähän on väkeä kuin mustalaisleirissä", ja tosiaan heimoa olikin paikalla oikein runsaasti ja näyttävästi. Liekköhän sitten syynä ollut se että Da Lintsi koodissa oli mukana yksi sketsi jossa ratkottiin romaaniperheen parisuhdeongelmaa?

Itse revyystä ei kyllä jäänyt paljoa sanottavaa eikä muistettavaa. Positiivisin kokemus taisi olla nähdä kuinka Ismo Kallio vieläkin jaksaa sauhuta täysillä mukana tällaisessa vauhtihömpässä ja itse asiassa Krisse Salminenkin oli iloinen yllätys. Hän vetää tosi vakuuttavasti sitä omaa rooliaan, joka ainakin näissä puitteissa vaikutti melkein nerokkaalta.

Tästä on hyvä jatkaa arkeen heti sitten taas aamulla........

http://www.uit.fi/?deptid=5045