alkuvuodesta on melkein yhtä varmaa kuin laihdutus-, kunto- ja hyvien elämäntapojen kuurit myös kulttuuri iskut joita en pysty väistelemään
Viime torstainahan se sattui niin että vuoden toinen kulttuuritapahtuma osui kohdalleni. Edelleen olen yhtä heikoilla musiikkijuttujen kanssa, mutta tällä kertaa kohteena oli ooppera, Jevgeni Onegin Suomen Kansallisessa.
Keskimääräinen oopperassakäyntitiheyteni lienee 0,4 käyntiä/vuosi, eli siis vähän harvemmin kuin joka toinen vuosi.
Pjotr Tsaikovskin musa puree kohtalaisesti, siinä rauhoituu päivän ylikierrokset normaali lukemille, melkein voisi sanoa viihtyvänsä ja amatöörin ymmärtämiskyvyllä arvioiden soittokuntakin onnistui hommassaan.
Laulannassa pysyin vain hetkittäin mukana, parvella nautittavia olivat vain muutamat irtopätkät koko kolmituntisessa jutussa.
Riemullinen koemus oli nähdä mitä kaikkea lavasteihmiset voivat saada aikaan kun oikein hyvin ammattinsa osaavat. Visuaalinen fiilis oli tosiaan hieno.
Tarinat tuntemissani oopperoissa ovat senverran kökköjä ettei niiltä juuri mitään odotakkaan, tämän Jevgeni one gin jutunkin olen kyllä joskus tullut lukeneeksi, niin ettei tarvinnut tuhlata yhtään energiaa yrityksiin arvuutella sitä mitä milloinkin oli menossa.
Voisin melkein yhtyä siihen lämpiössä sydäntään purkaneen mummelin lausahdukseen: "harmi että se Lenski pistettiin kuolemaan, komia nuorimies ja lauloikin vielä niin selkoisesti".
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti