rikos ja rangaistus

suuremmassa kaupungissa on isommat sakot - roskaamisestakin

Hong Kongissa on noin 200 kertaa enemmän sottaajia kuin Raumalla - suoraan Euroiksi muutettuna sakot roskaamisesta ovat Hong Kongissa noin 50 kertaiset, tulotasoon suhteutettuna lähes ziljoonakertaiset (niin kuin kummipoika asian ilmaisisi).


Kumpikin paikka (Hong Kong ja Vanha Rauma) ovat siistejä paikkoja. Kummassakin kaupunki panostaa siisteyden ylläpitoon varmasti keskimääräistä enemmän.

Loppujen lopuksi tulokseen kuitenkin vaikuttaa ratkaisevasti se miten kaupungilla liikkuvat ihmiset suhtautuvat asiaan, molemmissa paikoissa ilmeisen hyvin.

Toisessa siihen kannustaa todellinen taloudellisen rangaistuksen uhka, toisessa hyvä vitsi.

Kulttuuriero on myös siinä mikä tehoaa ...

hullu käki ?

Kun pihapiiriin ilmestyy käki, se on jo outo juttu sinänsä. Sitten kun se käyttäytyy kuin rastas, hyppii edestakaisin ympäri pihaa ja syö mitä sattuu, se vaikuttaa vielä oudommalta.

Ja sitten kun alkaa oikein rankka kuurosade, se istuu vaan lyhtypylvään päässä eikä ole moksiskaan, näyttää tosi oudolta.

Tilanne on jatkunut useita päiviä ja aina vaan se vaikuttaa ihan oudolta.

Ehkä kuitenkin on kyse ihan luonnollisista hommista, en vaan ole tottunut niitä näkemään ja siksi ne vaikuttavat minusta oudoilta. Vastaavaahan tapahtuu kaikilla elämän alueilla, ei vähiten työelämässä ....

makkaraa

Mahtaakohan Suomenniemellä olla sellaista kesätapahtumaa johon ei joku yrittäjä olisi virittänyt makkaragrilliä.

Jäätälökauppiaiden tulot ovat tunnetusti hyvin säästä riippuvia, mutta makkarangrillaajalle on aivan saman tekevää sataako vai paistaako, kysyntä on taattu.

Rasvakammoiset tai muuten terveysvalistuneetkin tuntuvat näissä yhteyksissä unohtavan periaatteensa ja asettuvat grillijonoon vähemmän valveutuneiden joukkoon.


Paljon yleistyksiä, omia havaintoja, mutta näinhän se vaan näyttää olevan.

Kansallista käyttäytymisperintöä tuskin helposti muutetaankaan, jos ei nyt sitten saada jotain EU-direktiiviä tästäkin asiasta .....

asiantuntijan vastaus

Muutama päivä sitten harjoittelin uuden kamerani käyttöä ja satuin kuvaamaan pienen vaatimattoman perhosen seinältä.

Ötököitä tunnen muutenkin varsin heikosti ja tämä veijari oli minulle täysin nimetön. Lähetin kuvan tunnistettavaksi (www.ikkunasuomenluontoon.fi) ja sieltä alkoi löytyä nimiäkin. Alla oleva lienee 'viimeinen sana' asiassa ja hauskinta asiassa on että esiintymispaikkakuvaus sopisi ihan yhtä hyvin minuun itseenikin.

Eli kaveri tuli kuvatuksi ...

_______________________________________

perhosia en ole ennen katsellut, päätin aloittaa nyt. voisiko joku ystävällisesti kertoa, mikä on tämä ensimmäiseni?

Laji on Idaea seriata, harmokulmumittari.

kyseessä on vain aivan eteläisimmästä Suomesta tavattu laji:

"Tavataan nimenomaan kulttuuribiotoopeilla, varsinkin kaupunkialueilla, eritoten villiviiniseinämien, pensaikkoisten muurien ja risukasojen paikkeilta. Luultavasti laji ei meillä lainkaan elä puhtaasti luonnonvaraisissa ympäristöissä."

valperi

Jossain Westön romaanissa eräs henkilö säpsähti nähdessään oman sukunimensä ensimmäistä kertaa hautakivessä.

Jotain samanlaista koin tajutessani, että näin ensimmäistä kertaa oman nimeni talon seinässä, siinä kohtaa missä useimmiten on kadun nimi.

No jos ihan tarkkoja ollaan, niin eihän se ole virallinen nimeni vaan nimimerkki (nickname Valperi), jota itseni lisäksi ovat esi-isät jo useammassakin polvessa käyttäneet.

Nimimerkin (Valperi) syntyhistoriasta on olemassa useita versioita. Yksi uskottavimmista lienee se, että suvun alkuperältään ruotsalainen nimi ääntyi (vääntyi) Savossa valperiksi, kun osa esi-isistä joissain kirkon tehtävissä sinne joutui.

Nyt törmääminen tähän nimeen tapahtui Vanhassa Raumassa, sieltä löytyi nimetty talo. Vahinko että oli niin hoppu että tarkempi selvittely jäi tekemättä.

Täytyy palata asiaan ...

simpauttaja

Lomareissulla saattaa joutua vaikka Nakkilan kesäteatteriin. Sinne ei varta vasten matkustettu, se vaan sattui olemaan sopivasti yöpymispaikan läheisyydessä.

Teatterilla on hyvät puitteet, koulun takapihalla, joenmutkassa katetulla katsomolla. Tähän miljööseen lavastaa ja sovittaa hienosti vaikka minkälaisen näytelmän. Harrastelijateatterilla näyttäisi olevan laaja ja innokas taustajoukko, joten kanttiini ja muut vastaavat palvelut pelaavat hyvin.

Pitkäaikaisesta harrastuksesta on monelle näyttelijöistä kasvanut ammattitaitoja, joita ei voi olla huomaamatta.

Turusen Simpauttaja sopii tosi hyvin näihin puitteisiin, eikä kohtalainen sadekaan lannistanut sen enempää katsomoa kuin esittäjiäkään ... kiitos ...

NAKKILAN KESÄTEATTERI 2007

Pielisen rannan kylään saapuu keväällä kummallinen mies. Mukanaan hän tuo kaupunkilaisen levottomuuden ja oudot tapahtumat. Luonnollinen elämänrytmi häiriintyy, hän tuhoaa ja rakentaa ihmissuhteita, ja kun hän syksyllä lähtee, ei mikään ole ennallaan. Kyläläiset kuitenkin ovat oppineet itsestään jotakin uutta. Hän on nimeltään Simpauttaja ...

lomapäivä

Kun ei pidemmälle kerkiä, eikä ole tarviskaan lähteä, niin pari päivää ihan tavallisessa maalaismaisemassa, vaikka etelä-Pohjanmaalla, käy rentouttavasta vaihtelusta ihan hyvin.

Se on kyllä ihan yleispätevä havainto, että pelkkä ympäristövaihdos riittää irrottamaan ajatukset niistä pienistä ympyröistä joihin arkena on ajautunut ....

kesäsade - hyvä mieli

Kesällä ruiskasee aina välillä vettä, tänä kesänä vähän useammin kuin vuosi sitten. Se ei nyt niin kamalan vakava juttu ole, kengätkin säästyy kuivana kun ottaa ne pois jalasta.

Reipas sadekuuro huuhtelee pölyisen kaupunki-ilman raikkaaksi ja piristää muutenkin ihan mukavasti.

Kaikkien näiden hyväntuulen siementen joukkoon tuli vielä ihan yllättävä sattumus. Tapasin vanhan 'tutun', ihmisen jota olen tottunut näkemään jo vuosien ajan aina silloin tällöin, ehkä noin kuukauden välein. Tuttavuus on sitä tasoa etten tiedä edes hänen oikeaa nimeäänkään, pelkästään kutsumanimen.

Nyt oli tainnut mennä puolisen vuotta näkemättä kunnes tänään yllättäen törmättiin. Tämä käytännössä lähes vieras ihminen oli jollain kumman tavalla piristynyt ja oli kaiken puolin niin hyvinvoivan oloinen, etten ensin meinannut tunnistaa vanhaa murjottajaa.

Mitään varsinaista syytä tilanteen kohentumiseen ei lyhyessä tapaamisessamme tullut esiin, mutta jälkeenpäin ajatellessa hämmästelin kuinka positiivisesti uusi ilme vaikutti minunkin mielialaani, melkein kuin kesäinen kuurosade ...

lomapäivä

Villiviini (Parthenocissus inserta) ja Ampiainen (vespiade)

Lomapäivänä kerkiää huomata ja ihmetellä vaikka mitä. Vaikka sen, millaiseen hurmioon ampiaiset äityvät kun villiviini aloittaa kukintonsa.

Juttujen mukaan ampiaiset pääasiassa syövät muita (tuholais-) hyönteisiä, mutta kun villiviini aloittaa kukintansa ei ainakaan meidän ampiaiset kerkiä muuta kuin pörrätä niiden kimpussa ja muutenkin käyttäytyvät kuin olisivat umpikännissä.

Jotensakin sopivaa seuraa lomalaiselle ...

perhonen

Tupsukulmumittari (Idaea biselata)

sanovat asiantuntijat http://www.ikkunasuomenluontoon.fi/

Minulle tämä on ollut vaan yksi ötökkä, joka viettää päiviä laiskasti meidän tiiliseinällä, mieluiten vielä sauman kohdalla.

Jostain nyt tuli sitten tarve saada tällekin nimi ja tuolta vinkkilinkistä tulikin vastaus joutuisasti. Ei taida sellaista juttua ollakaan, joka ei olisi jonkun erikoisalaa. Hyvä niin tällaisen kaikkien alojen amatöörin kannalta, joku osaa neuvoa kunhan osaa kysyä ...

painajainen

Minulla on aina ollut vaikeuksia näiden nykypäivän luolamaalausten kanssa. Iso osa niistä on pelkkiä sotkuja mahdollisimman epäsopivissa paikoissa, eikä niihin löydä muuta selitystä kuin halu protestoida ja ärsyttää.

Kuljeskellessa on kuitenkin kiinnittänyt huomiota melko syrjäisissä paikoissa sijaitsevien kaupungin varastokonttien seinämaalaukset. Yleensä vain yksi seinä on maalattu ja vielä niin hyvin että sitä hyvällä tahdolla voisi pitää vaikka jonkinlaisena 'teoksena'.

Ihmettelen vaan kenenkä harrastus riittää tähän. Maalia ja työtä on kulunut melkoisesti, varmasti homma ei ole luvallista ja ainakin jonkinlainen kiinnijäämisen riski on olemassa.

Mikä on se viesti joka tämän pitäisi välittää ja mikä on se motiivi, joka tähän kannustaa ?

sepelkyyhky

Sepelkyyhky (Columba palumbus) on Suomen suurin kyyhky, joka on viime vuosikymmeninä siirtynyt metsistä yhä enemmän kaupunkialueille.

Maaseudun olot käyvät kai pikkuhiljaa vähemmän houkutteleviksi koska tämäkin perinteinen jyvänpopsija on kovasti rynnimässä kaupunkiin. Aluksi metsiköissä, nyt jo melko ahtaissa pihapiireissäkin pesivä 'isopulu' pitää kurnutuksellaan ja urosten hassunnäköisellä reviirilennoilla kaupungin tietoisena uudesta tulokkaasta.

Vielä ei olla kovinkaan läheisissä väleissä ihmisten kanssa, toki laiskimmat yksilöt jo käyvät ruokintapaikoilla. Naapuri onnistui syöttämään meidän 'korttelikyyhkylle' niin paljon maapähkinöitä, ettei se päässyt pariin tuntiin lentoon, vaan joutui lymyilemään pihan pusikoissa.

Helsinkiläisenä kyyhkyt käyttäytyvät vähän niinkuin muutkin vasta maalta muuttaneet, ei ole oikein tavat säännöt hanskassa ja välillä jäädään suu auki ihmettelemään ihan väärään paikkaan ...

Westö Helsingin yllä

Sen verran satoi, että sain rauhassa luettua yhden jonossa olleen. Tällä kertaa vuorossa oli Westön Leijat Helsingin yllä.

Tuttu vaikeus taas, ihan aluksi ei millään meinaa päästä rytmiin. Sitten kun kerronta alkaa vetää, ei millään malttaisi lopettaa, vaikka takakansi on tullut jo pariin otteeseen luettua.

Kun puitteet sekä ajan että paikan suhteen ovat tuttuakin tutumpia, ei voi välttyä siltä, että ennen pitkää alkaa väkisinkin tunnistamaan henkilöitä ja tapahtumia. Samalla tekee mieli ruveta riitelemään kirjoittajan kanssa siitä, että eihän se nyt ihan noinkaan ollut.

Sitten taas palautuu mieleen vaihtoehtoehtoisten totuuksien oikea maailma, ja Bexarit saavat olla Bexareita niin kuin koko muukin joukko kuvattuine tarinoineen .....

Kyllä tähän tosiaan kannatti uhrata yksi lomapäivä ..................

kesäloma

Vihdoinkin koitti se koston suloinen päivä. Ne ryökäleet joiden puolesta olen hikoillut ja ahkeroinut alkukesän hommissa, joutuivat toteamaan, että loma oli ja meni. Minulla se alkoi juuri ja on vielä ihan kokonaisena edessä.

Ja ennen kaikkea, loma ilman mitään suurempia suorituspaineita. Ei ole remontteja, tekemättömien töiden listaa, ihan vain muutama kyläilylupaus. Hyvältä näyttää.

Ehkäpä nyt sitten seuraavien viikkojen aikana päässä kypsyy myös ajatus siitä, mitä minä rupean isona tekemään. Pakkoja on aika vähän, valinnanmahdollisuuksia sitäkin runsaammin.

Tässä tilanteessa ei koko kevään aikana syntynyt yhtään selvää suunnitelmaa, tai edes ajatusta. Aina kun olin pääsemässä vähänkin visioinnin alkuun, tuli (keksin) jonkun akuutin työjutun, johon saattoi uppoutua kunnes kaikki kirkkaat ideat sumenivat.

Paas nyt sitten katsoen miten homma etenee ......

myrsky

Kuva teatterin pukuhuoneen puolelta, valmistaudutaan näytökseen.

Ulkoisilta puitteiltaan Kivinokan kesäteatteri on perinteinen puskateatteri, ihan sanan varsinaisessa merkityksessä. Vaikka toiminta onkin jo jatkunut vuosia, ei katsomon tai muun ympäristörekvisiitan eteen ole edes yritetty tehdä mitään. Ihan minimilinjalla jatketaan.

Ehkä niin onkin hyvä. Vähäisistä resursseista kaikki mahdolliset paukut menee itse esityksen toteuttamiseen ja kyllä ainakin kohtuullisella ilmalla oikein asennoitunut katsoja hyvin kestää pienet ja vähän suuremmatkin epämukavuudet. Vapaaehtoisestihan tänne on tultu ja aivan ilmeisesti noin sadan hengen katsomo täyttyy näytös näytökseltä ja vuodesta toiseen melko vakioporukasta.

Elstelän tavaramerkkinä on rautaisten klassikoiden rutistaminen tähän päivään ja esityksen ulkoisiin puitteisiin todella mielikuvituksellisella tavalla. Nyt kun pahimmista takavuosien koreografian maneereista (vauhdilla sisään, stoppi suu auki tai vaihtoehtoisesti isolla huudolla, ja taas vauhdilla ulos) on näköjään aika hyvin päästy irti, esitys oli todella nautittava.

Reilu kaksituntinen meni tarkaavaisuuden herpaantumatta ja pehvan puutumatta, melkein tuli surku kun näytös päättyi niin pian .....

William Shakespearen iki-ihana komediaklassikko MYRSKY, jonka taikaa - niin rakkauden, vihan kuin lemmekkään juonittelunkin - tulevat esittämään Beowulfin viimekesästä tutut komediaveijarit ja farssifatimat! Paikkakunta: Helsinki Järjestäjä: Teatteri Beowulf www: Teatteri Beowulf: Myrsky

putous

Helsingin vesilaitoksen tarpeisiin Vantaanjoen patoaminen rakennettiin tasolle, joka sillä on vielä tänäkin päivänä. Vaikka metropolin väki onkin saanut talousvetensä jo pitkään Päijänteestä, toimii vanha kunnon Vantaa edelleen varalla. Ulkoilu- ja museoalueeksi kunnostettua paikkaa ei vielä liian moni ole huomannut ja niinpä siellä saa suhteellisen rauhassa lepuutella hermojaan.

Joen mukana tulee aina välillä terveisiä yläjuoksulta, niin kuin esimerkiksi kuvassa putoukseen uiskenteleva ovi, onkohan Keravalta vai Riihimäeltä ....

urbaani kalastus

Ruoholahden kanavasta nousi pientä ahventa, 8 -10 kpl/t vauhdilla. Lokinpoikaset oppivat laiskoille tavoille kun saivat evästä vain odottelemalla.

Onkimies tai pari löytyy jokaisesta kaupungista, jossa on vähänkin paikkoja tarjolla. Tämä on yksi Helsingin uusimmista paikoista, jossa hermojen lepuuttamista ei vielä ole huomattu kieltää ....

urbaani kalastus

Vantaanjoen alajuoksulla, kosken tuntumassa, pääsee paiskomaan perhoakin. Jos osaa sulkea korvansa liikenteen kohinalta ja pitää katseensa tiukasti poissa teiden suunnasta, niin voi kuvitella vaikka mitä ....

motivaatio

Kun aamulla joskus tuntuu vähän rankalta lähteä töihin, kierrän Itäkeskuksen Tallinnanaukion kautta.

Siellä seurakunta on tekemässä päivän avausta ja sitä menoa katsellessa on helppo uskoa että parempiakin vaihtoehtoja on tarjolla ....

kapakissa

Hikisen iltapäivän päätteeksi tuli ihan rehellinen jano ja poikkesin lonkerolle. Arabian kauppakeskuksen Chico's sattui olemaan lähin, joten siinä paikanvalinnan peruste.

Onkin tässä muuta hökeltäessä aika mennyt niin, että tämä oli ensimmäinen kapakissa poikkeaminen uuden tupakkalain voimaantulon jälkeen. Chico's ilmeisesti nauttii jotain siirtymäkauden oikeutta, ainakin siellä on käytössä entinen 'takasali' kessuttelijoille.

Terassikin löytyy, mutta tuli mieleen, että täytyy hyödyntää tämä harvinaislaatuinen tilaisuus tupakoida kapakan sisätiloissa, ja niinpä sitten muutaman rappiomiehen kanssa pantiin haisemaan. Uusi rakennus ja ilmastointi huomioitu jo rakennusvaiheesa, ei ongelmia edes henkilökunnalla.

Aika pitkään ravintolakäyntini ovat liittyneet ruokailuun, enkä niinollen ole pahemmin kiinittänyt huomiota perusjuomien hintoihin. Nyt kun muutakaan tekemistä ei ollut noteerasin, että tässä 'tavallisessa kapakissa lonkerosta sai pulittaa € 4.80 (muistikuva jostain aikaisemmasta ajasta FIM 9). Aikaa on tietysti kulunut, mutta olen melko varma ettei palkkani ole tuona aikana kolminkertaistunut.

Edelleen ajankuluksi päässälaskuharjoituksia ja toteamus, että parin Chico's lonkeron hinnalla olisin ostanut kaupasta mäyräkoiran ja istunut pitkään läheisen puiston penkillä mukavasti ja herättänyt närkästystä, niinkuin monet säästäväisemmät tekevätkin ....

siisti kuin selli

Lehdessä näin kuvan sellistä (ei omia havaintoja), tosi siistin näköinen paikka.

Taidan kuitenkin viihtyä paremmin pienen epäjärjestyksen keskellä ...

naakka

Naakka (Corvus monedula) on pieni tumma varislintu, joka viihtyy asutuksen lähellä.

Aina niitä on ollut jonkuverran, nykyään jonkunverran enemmän. Valpas ja utelias, pärjää ihmisten keskellä mutta ei ystävysty. Uskoo lajitovereidensa tukeen ja viihtyy parvissa, yöpyy oikein heimokunnittain kimpassa.

Kirjallisuuden mukaan kantojen vahvuus riippuu suuresti sopivien pesimäkolojen määrästä, noinkohan noita naakkayksiöitä sitten on syntynyt jostain lisää Helsinkiin koska nykyisellään parvet alkavat olla tosi suuria.

Naakka käyttäytyy kuin ensimmäisen polven helsinkiläinen. Ympäristö ja tavat ovat tuttuja, melkein kotiutunut, kuitenkin epäluuloinen kaikkea uutta kohtaa, on näkevinään uhkan itselleen kaikessa uudessa ja vieraassa, on olevinaan niin stadilainen ...

sienijuttu

Taas oli työmatkapolun varteen ilmaantunut uusi sieni, jolle en tietenkään tiedä nimeä.

Tällä näyttäisi olevan selvästi tehtävä, tehdä selvää vanhasta kannosta ja pintajuurakoista, tai sitten se muuten vaan pitää lahoavasta puusta.

Olisikohan syötävä ja jos on niin minkähän makuinen? En rupea arvuuttelemaan ja tunnistelemaan vaan tyydyn jonkun luottotutun keräilemiin.

aprikoosi

Aprikoosi (Prunus armeniaca) on pienehkön Kiinasta peräisin olevan puun hedelmä. Kiinassa aprikoosipuuta on viljelty tuhansia vuosia ennen ajanlaskumme alkua.

Yhtä pitkään niitä ei toki ole ollut saatavilla meidän kaupoistamme, mutta kuitenkin jo vuosikausia. Muihin hedelmiin verraten aprikoosien kysyntä/tarjonta taitaa olla melko vähäistä ja sesonkivaihtelu on sekä hinnan että laadun suhteen tosi suurta.

Itse taisin mieltyä makuun joskus menovuosieni aikana Pariisissa, jossa niitä oli tarjolla sekä kuivattuina että tuoreina, melkein missä vaan. Siitä asti niitä on tullut osteltua melkein aina kun joku on älynyt kaupata. Melko useasti on jäänyt harmittamaan hedelmän raakuus, kuivahtaneisuus/mauttomuus tai melkein käymistilan saavuttanut ylikypsyys. Mutta kun aina joskus löytää niitä tosi hyviäkin, niitä jotka palauttavat Pariisin mieleen, niin jaksaa edelleen maksaa itsensä kipeäksi aina kun siihen tilaisuus tulee.

Nyt taas oli S-kauppias löytänyt jostain ihan hyvän erän, sopivan kiinteälihaista, mehukasta ja maukasta tavaraa. Seuraava satsi sitten olikin pieniä puupalloja, joiden myymisestä pitäisi tuomita hirteen.

Niitä hyviä tuli otettua muutama töihinkin evääksi ja siinäpä kahvitunilla asia tuli sitten puheeksi. Itse kun olen tässä(kin) asiassa täysin höynähtänyt, en ole edes tullut ajatelleeksi kuinka monelle tuore aprikoosi on ihan kokematon elämys. Kesälomien harventamassa joukossamme oli nimittäin reilusti puolet sellaisia jotka eivät ole koskaan maistaneet saati sitten ostaneet kaupasta tuoretta aprikoosia. Väittipä joku ettei hän ollut edes nähnyt sellaisia myynnissä.

Tässä taas oli hyvä esimerkki siitä mitenkä luulo ja tieto voivat poiketa tosi paljon toisistaan. Jos minulta olisi asiaa tiedusteltu, olisin luullut tietäväni, että kyllä lähes kaikki suomalaiset ovat aprikoosia ainakin maistaneet ja aika monet siitä jopa pitäneet, ja pieleen olisi mennyt luuloni.

No tässä jutussa tilanne on Firmassa nyt korjaantunut luuloni mukaiseksi, mutta enää en uskalla luulla samaa lopu kansan osalta ......

pulu

Kesykyyhky (Columba livia) eli pulu on kaupunkielämään sopeutunut kalliokyyhkystä polveutuva laji. Kesykyyhkyjä, joilla on hyvä suunnistuskyky, voidaan käyttää kirjekyyhkyinä.

Aikoinaan lapsi nimesi sen pehmeäksi linnuksi. Pehmeää siinä lienee ainoastaan ulkonäkö (parhaimmillaan), muuten se on varsinainen kaupunkisissi, joka on sopeutunut elämään nimenomaan urbaanissa ympäristössä.

Pitkään pulut olivat (varpusten ohella) melkein ainoita Helsingin siivellisiä vakioasukkaita. Välillä kannan hillitsemiseksi on kaupungin toimesta ollut erilaisia harvennusprojekteja, joita sitten mummot ja muut mukavat ihmiset ovat saaneet vastustaa.

Mielikuva siitä että puluja olisi ihan tolkuttomasti taitaa sittenkin olla vain aistiharha, sillä Wikipedian tiedon mukaan : "Maailmassa arvioidaan olevan 17–28 miljoonaa yksilöä" , eli jos esimerkiksi jokainen Shanghain asukas päätäisi syödä yhden pulun, niin siinähän menisi koko globaali populaatio ....

tiira

Kalatiira (Sterna hirundo) , vanha helsinkiläinen.

Tiiroja täällä on kait ollut niin kauan kuin Helsingillä on ollut merenrataa, tai siis muistin mittakaavassa ikuisesti.

Vaikka se onkin joutunut sopeutumaan kaupungin kasvuun ja ihmisten toiminnan aiheuttamiin kaikenmoisiin häiriöihin, se on pysynyt hyvin omissa hommissaan rupeamatta loisimaan vieraissa kulttuureissa, toisin kuin monet muut linnut.

Ne syövät edelleen rantavesien pikkusinttejä, pysyvät poissa kaatopaikoilta, grillikioskeilta ja muilta ihmisten apajilta joilla lokit, varikset ja muutamat muut siivekkäät mellastavat.

Vaikka yleensä kaikki linnut puolustavat hyvinkin aktiivisesti pesiään, niin ärhäkät tiirat ovat siinä puuhassa ylivetoja. Jokainen kaislikon reunoja soudellut tietää että lokkien pesinnän häirinnästä selviää paskotuksi tulemalla, mutta tiiran häiritsijä saa helposti terävän nokan kopauksia päälakeensa, vähintäänkin pitää väistellä tosi raivokkaita hyökkäyksiä.

Ja meteli on kuin rantaruotsalaisten rapujuhlilla ....

hanhi

Valkoposkihanhi (Branta leucopsis) , paskasorsa kuvaavalta katukieliseltä nimeltään, on suhteellisen tuore vakioasukki Helsingissä.

Takavuosina hanhien muuttoparvet pysähtyivät vain levähtämään ja takkaamaan Viikin pelloille ja muutamaan muuhun rauhalliseen lahdenpohjukkaan. Sitten niitä vain alkoi 'unohtua' yksin kappalein tai pienemmissä porukoissa rannoille loisimaan.

Ensin mutama onnistunut pesintä ja kunnon vihollisten puuttuessa vakkariin asustava kanta onkin jo 'harmillisen' suuri. Meteliäkin piisaa, mutta ennekaikkea paskoja kun satoihin yksilöihin kasvaneet 'perhekunnat' pitävät leiriään parhailla ulkoilualueilla.

Isojen lintujen joukkovoima on mahtava, Vantaanjoen suistossa vähän liian rohkeaksi heittäytynyt Supi meinasi päästä hengestään, sylikoirista nyt puhumattakaan. Itsevarma, suorastaan röyhkeä käytös on tyypillistä näille porukoille, ei ole mummoillakaan asiaa mennä moitiskelemaan sotkuista.

Hyvää vai huonoa kehitystä? tiedä häntä, mutta mehän ollaan totuttu siihen, että tänne muuttaa jatkuvasti kaikenlaista porukkaa, jopa Savosta ......

sorsa

Sinisorsa eli heinäsorsa (Anas platyrhynchos) on vanha stadilainen. Niitä on asustellut ja pesinyt ranoilla ja pienemmissäkin plotikoissa kautta aikojen, on sopeuduttu elämään yhdessä.

Rappioversio, pullasorsa, on kehittynyt ihmisten ylenmääräisestä ystävällisyydestä johtuen, eivät enää viitsi muuttaa minnekään, vaan luottavat talviruokintaan, josta mummot pitävätkin melko hyvin huolta.

Samalla tulee ruokittua rantojen rotatkin ....

rannalta metsään

kiva kuljeskella silloin kun nämä pahaiset puistopläntit eivät vielä ole ruuhkaantuneet, melkein kuin olisi päässyt erämaihin ...

lisää sieniä

Nyt kun on vähän sadellut maasta pukkaa sieniäkin taas näkyviin. Herkullisia, myrkyllisiä vai mitä?

Ei niin isosti hetkauta kun minun sieneni ovat aina tulleet joko suoraan peltipurkista tai sitten ruokalistalta tilaten ....

born to kill

Rekku (nimi muutettu) on ihan tavallinen nelikuinen pentu, leikkisä, joskus jopa vähän ujo. Se vähä kasvatus mitä se tähän mennessä on kerennyt saamaan on koskenut lähinnä sisäsiisteyttä ja joitakin muita kotikäyttäytymisen sääntöjä.

Kuinka ollakaan kun tässä päivänä muutamana Rekku jätettiin hetkeksi kytkettynä pellonlaitaan, oli toimitettavana 'ihmisten asioita' jotka vaativat vähän parempaa rauhaa kuin mitä Rekun kanssa yleensä saa.

Vartin päästä palattiin todistamaan että tämä sankari oli kytkettynäkin saanut napattua jäniksenpoikasen ja pisteli sitä tarmokkaasti suihinsa.

Varsin erilaiset eväät ovat olleet tähän asti eikä metsästämisestä ole ollut edes puhetta. Näköjään paljon tietoa ja osaamista siirtyy siellä perimän puolella ...

heinäkuu

Helppo arvata mistä heinäkuu on saanut nimensä. Vähänkin kun skarppaa katsettaa, niin löytää satoja hentoja heiniä täydessä kukassa.

kuuroja luvassa

Säätiedotuksissa on lupailtu kuurosateita, muun muassa. On joitakin saatukin.

Eletään aikoja jolloin tarjontaa on enemmän kuin kykyä vastaanottaa, myös säätiedotusten osalta. Samaa asiaa vähän erilaisissa formaateissa, pitäisi siitä löytyä useimmille se oikea, se jota ymmärtää. Perussanomahan lienee suunnilleen sama kaikissa, useimmiten.

Ihmisten varoittaminen erilaisista asioista on koettu tärkeäksi viranomaistehtäväksi, myös sään osalta. Siihen on ilmeisesti panostettu viime aikoina oikein kunnolla, ei taida olla tällekään vuodelle vielä sattunut päivää ilman varoitusta. Milloin on liukasta, milloin sataa lunta haitaksi asti, tuulee vaarallisen kovaa tai metsät syttyy melkein itsestään jne...

Kun paljon tulee niin siihen puutuu ja turtuu ajanmittaa, lakkaa huomioimasta. Olisikohan tässäkin yhteydessä aika alkaa miettiä kohdentamista. Ei kaikki tarvitse kaikkea, eikä aina ....

kasvualusta

Kun ei ole oikein hyvin perillä systeemeistä, saattaa helpostikin yllättyä jonkun kasvun ja kehityksen voimallisesta edistymisestä.

Kun ei tunne kasvia eikä sen elintapoja, on melko mahdotonta valita mitenkään optimaalista kasvualustaa. Enpä olisi arvannut että autojen lämmitystolppa on ilmeisen sopiva jäkälille, ja monta muutakin urbaanin ympäristön 'luonnotonta' menestystarinaa löytyy.

Ihan samoja ilmiöitä löytyy inhimillsen elämän piiristä, täysin epäsuhtaisten parien yllättäviä menestymisiä, jopa kasvuja kaikkien osatekijöiden summaa suuremmaksi ....

tienhaarassa

Useammin kuin kerran on käynyt niin, että kuva tai näkymä herättää huomaamaan mistä itsellä homma oikein onkaan kiinni.

Tienhaara, valinta on tehtävä tai pöpelikköön menee. Näkymiä on suuntaan jos toiseenkin ja varmasti paljon semmoista, jota ei näe eikä osaa edes arvata.

Tähän mennessä on riittänyt kun on punninnut ja arvuutellut vaihtoehtoja, hyvin pian edessä on ensimmäiset oikeat valinnat.

Lakisääteisesti tilipäiviä on jäjellä vähintään kaksi ja enintään 54 . Ainakin tässä vaiheessa valinta on vielä täysin omassa vallassa ja totta puhuen käyttämätöntä lomaa varastossa yli kahden kuukauden tarpeiden. Eli käytännössä ainakin pieni alarajan ylitys tulee pakosta tehtyä.

No, viikko vielä tätä rutiinien kuittailua ja sitten kuukauden lomat ja sen jälkeen sitten ne oikeat päätökset.

helsinki cup

Kovaa yrittämistä ja aitoja tunteita ...............

tuomio

Kaikenlaisia taitoja pojat oppivat jalkapalloa potkiessaan. Yhteiset pelisäännöt on olemassa ja niitä on parasta noudattaa.

Auktoriteetin olemassaolo tehdään hyvin konkreettisesti selväksi. Niitä värillisiä kortteja vilautellaan jo näille nassikoille ihan kiitettävästi, eikä niistä kannata ruveta mussuttamaan.

Jo sellaiset vaahtosammuttimen mittaiset innostuksessaankin näyttävät aika hyvin muistavan mitä saa potkaista ja ketä pitää totella.

futis

Kerran vuodessa, Messukeskuksen takamaastossa (ja vähän muuallakin) on viikon verran menoa ja meininkiä.

Juniorien jalkapalloturnaus, Helsinki Cup, on kasvanut sellasiin mittoihin, että sillä alalla Suomi taitaa jo olla maailman mahtimaa.

Satunnaisesti peliareenoilla vierailleena ei voi olla ihastelematta sitä innostuksen ja yrittämisen määrää joka löytyy kymmeniltä kentiltä ja niiden ympäriltä.

Aikoinaan lopetin juniorien lätkämatseissa käynnit, kun en enää kestänyt niitä luonnevikaisia isiä ja äitejä jotka karjuivat pää punaisena asiattomuuksia kaukalon reunoilla. Kyllähän näidenkin areenojen reunoilta kuului melkoinen meteli, mutta ei mitää niin sairasta kuin mitä lätkäkaukalon äärellä .....

usko ja johtopäätökset

Onhan sitä joku erehtynyt kirkkonakin pitämään, kerrotaan. Joka tapauksessa säntillisen näköinen pytinki.

Yleinen harhaluulo on, että joidenkin ulkonäköpiirteiden perusteella voitaisiin vetää pitkälle meneviä johtopäätöksiä kokonaisuudesta.

No uskotaanhan sitä horoskooppimerkkien määräävyyteen ihmisen luonteenpiirteiden ja muiden kohtalonkysymysten osalta.

Yksisilmäisille uskoville asioiden objektiivinen tarkastelu olisi varmasti hyvin avartava kokemus ...

tämän näin

Joskus unessa tulee vierailtua vähän ihmeellisissä paikoissa, täällä en ole käynyt edes unessa.

Paikka löytyy kartanon mailta, siisti kuin mikä, taitaa olla jokun erityisessä suojelussa.