syksy

Eipä näy vesiskootterimiestä, kokokesän häirikköä .....

kulkuvälineet

Kuka milläkin kulkee on vähän kiinni monestakin jutusta. Yleensä on totuttu ajattelemaan, että kunhan ei aiheuta kohtuutonta häiriötä tai välitöntä hengenvaaraa muille, niin se on jokaisen oma asia millä kirkkomatkansa tekee.

Päteeköhän tämäkään viisaus aikoina jolloin hehkulamputkin halutaan kieltää oikein lailla ?

villiviini

Juuri kun pääsin kehumaan urbaanin ruskan hillittyä charmia niin Villiviini (Parthenocissus inserta) lehahti tulipunaiseksi ja muut perässä ....

sieni mikä lienee ?

Pukkaa kuin sieniä sateella, niitä tosiaan tulee. Minulle täysin tuntemattomia, mutta senverran rumia, että japanilaiset saattaisivat maksaa kovankin hinnan, ovat niin erikoisen perään.

Asetelma on jotensakin saman näköinen kuin parveilu Firman käytävillä, organisaatiomuutos tekeillä ja paikanhaku (suhmurointi) kiivaimmillaan.

pihlaja

Pihlaja heittäytyi sen väriseksi etteivät sen marjat kunnolla erotu lehtien joukosta. Kohta asia korjaantuu kun lehdet ruskistuvat ja tippuva maahan. Johan rupesi ruskassa löytymään ...

murha paviljongissa

Bussimatkojen lukemistot ovat vähän mitä sattuu. Murha Paviljongissa joutui jostain selittämättömästä syystä reppuuni ja tuli luetuksi muutaman työmatkapätkän aikana. Tähän tarkoitukseen kirjanen lyhyine juttuineen olikin oikein sopiva ja niinpä se jäi HKL:n bussiin jatkamaan matkaansa kun minä poistui muihin askareisiin.

_____________

Jonnaco 2007, Jyväskylän kirjamessut. tomittaneet Kulmala Teppo ja Waarala Hannu :Murha Paviljongissa ja muita juttuja kaupungin elämästä.


Uusi kirjallinen antologia Suomen vetovoimaisimmasta kaupungista, Jyväskylästä, sisältää monta yksityistä ja kollektiivista tarinaa.


Menneisyyden kohahduksia, nykyhetken järkytyksiä, fiktiivisen ja dokumentaarisen todellisuudenkuvan leikkauksia, lapsuuden maailman ainutkertaisia havaintoja.


Mennyt ja nykyhetki, päivä- ja alitajunta, muisti ja tietoisuus risteilevät jyväskyläläisten kirjailijoiden teksteissä lajityyppiin katsomatta. Kaupunki on aina enemmän kuin kohtalo.

puun pitkä elämä - pölkyt

Lehmus* on vanha city-puu, sillä on koristeltu bulevardeja ja ökytalojen pihapiirejä jo vuosisatoja.

Aikanaan niillekin tulee ikää tai kokoa niin että joutuvat väistymään alkuperäisestä tehtävästään. Sinänsä terveille rungoille löytyy moninaista käyttöä vielä vuosikausiksi (varsinkin nykyään kun polttopuun tarve on melko olematonta). Vaikkapa puistoihin istuinpölkyiksi.

Tänään oli tavallistakin synkempi aamu ja heräsin miettimään löytyisiköhän tästä jotain analogiaa aikansa palvelleen virkamiehen kohtaloon ...

(Suomessa kujannepuuna käytetään yleensä metsälehmuksen ja keskieurooppalaisen isolehtilehmuksen risteymää puistolehmusta (Tilia x vulgaris = T. x europaea), jota Keski-Euroopassa käytetään huomattavasti vähemmän. Sen tunnistaa muhkuraisesta rungosta. Lehmusten tunnistaminen toisistaan on usein kuitenkin hankalaa).

ei ihan, mutta liikuttavan lähelle

Tämän päivän oppeihin kuuluu, että Firmat huolehtivat henkilöstönsä työhyvinvoinnista, tai ainakin jollain näkyvällä tavalla osoittavat että yrittävät. Meillä vietettiin päivä pihalla ja ammuskeltiin nuolia - sinne maaliin päin ...

varpunen

Varpunen (Passer domesticus) . Taajamissa monet varpuset oppivat syömään ulkokahviloiden pullanmuruja .

No senhän on päässyt itsekin kokemaan, että huonosti vartioidut kahvileivät häviävät hetkessä, nappaavat vaikka sormista. Muutaman vuoden Helsingin pensasaidat olivat melko tyhjiä, varpuskannat hupenivat aika pieniksi, mutta tilanne näyttää taas kohentuvan ja niinpä alkusyksystä on käynyt melkoinen kuhina.

Sikaviikko ja sitten Viivi ja Wagner

Kun työviikko taas oli niin syvältä kuin yleensä voi olla (siitä ei viitsinyt edes herjoja kirjoitella), niin sittenpä kävi satumainen tuuri viikonloppuohjelman suhteen. Jonkun kaveriohjelman puitteissa löytyi liput Kaupuginteatteriin (Pasilan studioon).

Sarjikselle en ole jaksanut kuin hymähdellä, mutta näyttämölle oli rakennettu niin hervoton show, että kaksituntinen meni hujauksessa ja hekottelu jatkui vielä pitkään iltapuhteellakin.

Kiitos Sari ja Risto, te sen teitte ......

______________________

PARISUHTEEN ARKEA VIIVIN JA WAGNERIN MALLIIN

Viivi ja Wagner perustuu Juba Tuomolan samannimiseen sarjakuvaan. Tuomola on myös kirjoittanut näytelmätekstin. Viivi ja Wagner on yksi rakastetuimpia suomalaisia sarjakuvia. Mutta mistähän syystä tarina sian kanssa asuvasta naisesta puree ihmisiin niin hyvin? Ja miksi ihmeessä Viivi ylipäätänsä haluaa asua sian kanssa?

Viivi ja Wagner on komediaa aikuiseen makuun, ja jokainen parisuhteessa elänyt tunnistaa siitä varmasti todentuntuisia hetkiä.

_______________

horsma

Syysasuiset Rentun ruusut paistattelee aamuauringossa .......

sieni työssään

Joillakin sienillä on kuulemma hommana pistää kuolleita puita atomeiksi, tämä on ottanut itselleen oikein tosi urakan ...

aitaa joka lähtöön

Uutta ja vanhaa rinta rinnan, niinhän se elämä menee ....

hillittyä ruskaa

Urbaani ruska-aika näillä leveyksillä on useasti melko epätasaista, täys kesäasuiset ja lehtensä jo hukanneet kasvustot saattavat olla lähes vierekkäin.

Ruskaakin löytyy, useimmiten paljon hillitymmissä väreissä kuin jossain Lapin porteilla ....

tauti

Asiaa sen kummemmin tutkimatta olen tullut siihen tulokseen, että vaahterat kärsivät ehkä muita puita enemmän (täällä Helsingin alueella) kaiken maailman vitsauksista.

Yksi niistä on tämä valkoinen mönjä (mitä sitten lieneekään) joka leviää loppukesästä/ alku syksystä lehdille. Tänä vuonna sitä on silmiinpistävän paljon, mistähän sekin kertoo ? .....

syksyn värejä

Vaikka työpäivä onkin melko tiukkaa vääntöä, varsinkin tänä syksynä, niin kun aamun avaus näyttää tältä, ei ole yhtään vaikeaa päästä alkuun ....

joskus siisti

Moni juttu on aluksi ihan siisti, mutta hetkeksi unohdettuna muuttuu käsittämättömäksi törkyläjäksi.

Ympäristöstään vähemmän välittävät näyttävät löytävän jokaisen suojaisen idyllysen sopukan ja tekevän niistä selvää hetkessä.

Kerran kerkesin tähänkin istahtaa ja lueskella yhden novellin, nyt ei tarvitse mennä kovinkaan lähelle kun tietää ettei halua lähemmäksi mennäkkään ...

syysaamu ojalla

Silloin kun ei sada ja aurinko on tekemässä nousuaan, syysaamun tunnelma ihan rupusellakin ojalla on kuin parhaissa mystisissä tarinoissa.

vahva usko

Saattaahan se siitä lähteä uuteen kasvuun ... tai sitten ei.

Vähän villiintymään päässyt sireeni sai ensin tappotuomion, ja sitten amatööri hortonomi päättikin ympätä juurakkoon uuden oksan. Väitti vielä totisiella naamalla, että jo ensi suvena siinä sireeni kukkii. Vaikea uskoa, jos jotain meinaa pysyä hengissä, niin kyllä rusakot pitävät jälkisiivouksesta huolen.

Vähän samaa meininkiä nähdään Firmoissa joissa dynaamisesti hankkiudutaan kaikesta vanhasta eroon ja kuvitellaan että niille juurille kasvaa hetkessä entistä ehompi huomisen menestystarina ... on siinä riskinsä

maissi, iso riski

Tämän kesän kasvukausi oli ihan liian lyhyt maissille (ainakin Metsälässä). Vaikka viime vuonna onnistukin ihan hyvin niin tänä kesänä ensimmäiset yöpakkaset tappoivat hyvän yrityksen ihan kesken.

Ainakin Hesarin uutisoinnin mukaan maailman ravintotuotanto tukeutuu pääasiassa maissiin, jopa siinä määrin että yli puolet syömästämme kamasta joko on, sisältää tai on riippuvaista maissista. Aikamoinen riski. Kun vielä mennään geenimanipuloimaan pilalle tämäkin juttu niin on siinä naurussa pidättelemistä, vai olisikohan itkussa.

No paljon pitää ilmaston vielä muuttua ennen kuin päästään kotimaiseen tai edes eurooppalaiseen maissiomavaraisuuteen, vai olisikohan parempi lähteä kehittelemään jotain pettupohjalta .....

vaisua elämöintiä

Sattumalta osuin paikalle, muuten en olisi tienytkään, että TEHY llä oli joku mielenilmaus (viesti hallitukselle) jossa haluttiin viestittää, että se on "TAHDON ASIA" - ilmeisesti vaalilupausten pitäminen.

Satunnaiselle ohikulkijalle jäi kovin epäselväksi mistä oikein oli kysymys, ja muutenkin meininki oli melko vaisua ... noin mielenosoitukseksi.

Hauskana yksityiskohtana oli tilaisuuden tunnusväriksi valittu 'kretuliini' , jota ainakin aikoinaan osakuntabileissä kutsuttiin 'viimeisen toivon väriksi' - kretuliinimekko että edes jollakin saisi huomion herätettyä ....

Mistähän tämäkin kertoo ...

syksyn merkit

Luonnosta sen näkee, jos ei huomaa allakasta katsoa, että kesä on auttamattomasti takana ja syksyä pukkaa päälle oikein vauhdilla ....

loisia ja muita siivellä eläjiä

Kesä oli sopivan kostea jotta tämäkin ilmiö oli mahdollinen.

Nokkonen (Urtica dioica) eli isonokkonen ei ole varsinainen loiskasvi, mutta tilaisuuden tullen sekin osaa asustella toisen siivellä.

Tässä tapauksessa isäntänä ja kasvualustana on saanut toimia joku Paju (Salix), (en tunne niin hyvin, että rupeaisin tekemään tarkempaa lajimääritystä).

Nyt kun firmassa tarkastellaan suurennuslasin kanssa arvojuttuja ja koitetaan karistella turhuudet tantereelle, niin jotenkin tuli mieleeni tämä loisjuttukin .

Sopivaan rakoon soluttautunut saattaa selvitä vuosikausia aika mukavasti, mutta kun Firman rakenteita rustaillaan ja porukkaa kierrätetään, niin siinä saattaa 'loiselle' käydä ohrasesti, jää ilman tukevaa alustaa ...

Kyllä tämäkin juttu jotakuta stressaa, ja taas on spykologilla hommia ja konsultilla selittämistä.

Ihan kiva olla itse vaiheessa jossa 'kunniallinen' uloskävely on mahdollista ihan minä päivänä tahansa .....

tosi siistiä

Kaupungin puisto-osasto on taas pannut toimeksi ja ulkoilureittien pientareet on raivattu villiintyneistä pusikoista ja muusta vapaasti kasvaneesta.

Hommia hoidetaan nykysin joka puolella ulkoistaen, tehokkaasti ja vauhdilla. Sen kyllä näkee lopputuloksesta.

Kauhuskenaariot Firman uudelleen organisoinnista olettavat tuloksen näyttävän suunnilleen samalta.

Ei syytä huoleen, kyllä se sitten taas parissa vuodessa siistiintyy ...

ei ole kenenkään vastuulla

Joskus talvella manailin kun liian reipas auramies oli pistänyt kumolleen tämän ihan hyvin suojatun lehmuksenalun.

Taisi se ottaa päähän jotakuta muutakin, mutta vahingon korjaaminen ei näytä olevan kenenkään homma (vai onkohan asiassa valitettu hoviin?)