lisukeriisi

Kaikista maailman riiseistä olen loppujen lopuksi päätynyt villiriisisekoitteeseen. Se ei mene puuroksi edes minun kattilassani.

Keittoaika on aina vähän miten sattuu, mutta lopputulos ihan syötävää melkein aina.

Suolauksen saamiseksi yleensä keitän liha/kasvis liemessä (jos kuutioita sattuu olemaan)

Lisäksi on tullut tavaksi roiskia keitinveteen kohtuullisesti jotain jauhettua maustetta (melkein kaikki yleisemmät käyvät)

Valmiiksi keitettyyn riisiin voi vielä ripsiä vaikka tilliä tai muuta saatavilla oleva makuheinää.

Siinähän se vaistokokkaajan yleislisuke joka sopii melkein minkä tahansa kanssa ....

dekkari

Taas saatiin yksi nainen hengiltä.

Outi Pakkanen ei yritäkään keksiä kauhean monimutkaisia konsteja ihmisten hengiltä ottamiseksi, nytkin pamautettiin vaan yksinkertaisesti kaulimella menestyvä ja rehevä kohukirjailija taivaallisten harppujen joukkoon.

Myös kulissimaisemat Outilla pysyy turvallisen tuttuina, ihan Helsingin keskustassa, mitä nyt yksi pakollinen Lauttasaaren sillan toisella puolella asuja.

Juoni kuitenkin rakentuu siten, ettei paria vakiokalustoon kuuluvaa henkilöä lukuun ottamatta ketään oikein osaa vapauttaa syytteestä ennen kuin ihan loppu metreillä, siinä varmaan se viehätys. Näin sanoo vanha äitini jolle olen näitä Pakkasen dekkareita haalinut jo jonkin aikaa. Täytyyhän ne tietysti itsekin lueskella samoin kuin kummipojalle tilattu Aku Ankka (jotta osaa keskustella aiheista).

Kaikki edellä sanottu ja Pakkasen sujuva kynä syynä siihen että lueskelen näitä aina silloin tällöin ihan mielikseni ......

Kirjoita Outi lisää, rupeavat loppumaan....

villi ja vapaa

Taas tapasin yhden karkulaisen (jälki menneestä), jota en edes tunnista. Kumpulan mäellä, Kustaa Vaasantien ja Yliopiston Campuksen välisellä 'ei kenenkään maalla' näitä on useita.

Mummo mökkeineen meni jo kymmeniä vuosia sitten, entisen pihan kulmilla kukoistaa vielä tänäkin kesänä ..........

kesäteatteri

Tämän vuoden kesäteatterikausi alkoi Sajaniemestä niinkuin tässä muutamana kesänä on ollut tapana.

Kauteen on yleensä mahtunut 5-6 esitystä, jotka olen pyrkinyt valikoimaan niin erilaisista jutuista kuin tarjonta suinkin on myötä antanut.


Maria Jotunin Miehen kylkiluu on Lopen teatterin tämän kauden ohjelmavalinta. Kuinkahan monta esityversiota tästäkin on vuosien saatossa keritty viritellä?

Sinänsä ei haittaa vaikka olisikin jo muutamaan kertaan kerinnyt näkemään eri versioita samasta teemasta. Aina löytyy ohjaajan uusia oivalluksia ja jännittämistä siinä mitenkä eri roolisuorituksissa onnistututaan. Ihan omannäköisensä tämäkin Kylkiluu on ja Sajaniemessä pärjäiltiin oikein hyvin.

Lopella teatteriharrastus on ollut vuosikausia voimissaan ja se kyllä näkyy sekä puitteiden että esitysten tasossa.

Ennakkonäytöstä torstai-iltana piristi reipas kesäsade, tulipahan samalla testatuksi suojakatoksen toimivuus. Hyvin suojasi, pahin haitta taisi olla ne lorinat katsoman takaosissa kun pressujen kokoamat vesivirrat vapaasti putoilivat luontoon. Eikä sekään nyt niin kovin iso juttu ollut, yksi tahaton lisähuumorikin siitä syntyi kun näyttämöltä aneltiin merkkiä taivaasta ja samalla katsomon katokselta lorahti vähän isompi lasti kerralla.




Nyt kun pää on saatu auki, pitää ruveta etsiskelemään jatkoa. Ammattimaisempia, amatöörimäisempiä, pienemmillä resursseilla tehtyjä kuin myös isommilla, enempi hömppää ja mahdollisesti joku isommilla taiteellisilla tavoitteillakin tehty

Katsotaan nyt mihin kerkiää, Sajaniemen porukalle toivotellen hyvää näytäntökautta ja ehkä vähän kuivempia kelejä.......












http://www.lopenteatteri.net/

yksi erilainen

Kun oikein tarkkaa katselee, yhtenäiseltäkin vaikuttavasta joukosta aina löytyy erilainen. Se voi olla vaikka ihan etualalla ja jäädä huomaamatta kun ensivaikutelmaan luottaen uskoo ettei tässä joukossa muita olekaan.

Näin yksilöt hyvin usein tulee leimatuksi sen jengin mukaan missä heidät nähdään ...

erilaiset normit

Päivänä muutamana käytiin pitkään ja hartaasti keskusteluja työsuojeluihmisten kanssa aiheesta, oliko meillä huolehdittu sääntöjen mukaisesti työturvallisuudesta, kun nakkikioskin kaltaisen laitesuojan katolta puuttuivat turvakaiteet.

No asia hoidettiin asiallisesti kuntoon luterilaisella säntillisyydellä, mutta väkisin palautui mieleeni muutaman viikon takainen havainto, kuinka kymmenien kerrosten korkuisiin taloihin oli laitettu rakennustelineet bambukepeistä, jotka oli liitetty toisiinsa nippusiteillä.

Ainakaan nämä työturvallisuusnormit eivät vielä ole kovin globaaleja, josko koskaan tulevat olemaankaan ....

jaksaa käydä töissä

Enemmistö suomalaisista uskoo työskentelevänsä 63-vuotiaana

(MTV3-STT 27.06.2007 13:13)

Parhaiten työssäjaksamista voi vastaajien mielestä edistää lisäämällä mahdollisuuksia vaikuttaa omaan työhön. Työssäjaksamisen suurimpia haasteita ovat puolestaan työn kiivastahtisuus ja työelämän vaatimustaso.

Kaksi kolmesta työikäisestä uskoo jaksavansa tehdä töitä 63-vuotiaaksi ja ylikin. Työeläkevakuuttajien teettämän kyselyn mukaan joka kolmas ei usko jatkavansa töissä 63-vuotiaaksi asti.

Uskominen ja jaksaminen ovat tietysti kaksi eri asiaa. Asiaa hyvinkin läheltä ja henkilökohtaisella tasolla tarkkailleena olen pannut merkille seuraavia seikkoja:

• ne, joilla työsuhde on hyvin epävarmalla pohjalla vielä viisikymppisenäkin, ovat hyvin hanakoita tarttumaan jokaiseen mahdollisuuteen siirtyä ennenaikaiselle eläkkeelle heti kun tilaisuus tulee (uupumus hyvin yleinen syy)
  
  
• ne, joilla ei ole mitään mahdollisuuksia (edes näennäisiä) vaikuttaa oman työnsä sisältöön, ovat loppusuoralla usein niin tympääntyneitä rutiineihinsa että eläkeiän odottaminen on lähes ainoa tavoite
  
  
• tehtävien ja työmenetelmien jatkuva muuttuminen (kehittyminen?) toisille stressin aiheuttaja toisille motivaattori. Eniten stressaanutuvat kuuluvat yleensä kahteen edellämainittuun ryhmään
  
  
• parhaiten jaksavia (ja innostuneita) ovat ne, joiden ei tarvitse isommalti kantaa huolta työsuhteensa jatkuvuudesta, pääsevät osallistumaan (tai ainakin kokevat osallistuvansa) työyhteisönsä ja oman työnsä kehittämiseen ja ennen kaikkea pääsevät pätemään
  
  
  
• sitkeimmin mukana roikkuvat ne, jotka eivät ole huomanneet hankkia itselleen muuta elämää

Nykysinhän laki sallii ja eläkekertymällä palkitsemalla kannustetaan jatkamaan aina 68 ikävuoteen asti, mutta kyllä nuo viisi viimeistä vuotta ovat hyvin henkilökohtainen juttu.

Fyysinen terveys ja henkinen hyvinvointi ovat tietysti ne perusedellytykset joiden täytyy olla kunnossa ennenkuin 'seniori-urassa' on mitään mieltä.......

loma-aikaa

Tämän pitäisi olla todella hienoa
aikaa olla hommissa kun voi
toimia tavanomaista suuremmilla
valtuuksilla ja normaalia
pienemmillä tulosodotuksilla.

Merkittävä osa porukasta on
viettämässä lomiaan ja sehän
käy selitykseksi melkein mihin tahansa. 

Homma olisikin hienosti jos tilanne ei olisi ihan sama
kaikkialla muuallakin ja kaikki omat yritykset tyssäisi
ihan samaan lomaselitykseen. 

Joskus aikanaan firmat pistettiin kokonaan kiinni
esimerkiksi  heinäkuun ajaksi ja juttu oli sitä myöten
selvää, palataan asiaan elokuussa. Sittemmin lopetettiin
nämä koko firman lomat, aina meillä joku hoitaa asioita
periaatteella, ja päädyttiin tilanteeseen että kaikki
hoituu hyvinkin verkkaisesti ja ontuen koko kesäkauden ajan.

Mikäs nyt sitten onkaan parempi ratkaisu?

No tilanne on mikä on ja töissä olijoista laiskempia
häiritsee se että heitä vaivataan kaiken maailman
asioilla ja tunnollisempia se ettei oikein mitään saa
hoidettua parhaalla mahdollisella tavalla. Palvelua tai
suoritusta odottavaa asiakasta rassaa se että
epätyydyttävää tilannetta jatkuu koko kesän.

Asiakkaan roolissa olen edelleen siinä kolme kuukautta
sitten alkaneessa kameranhankinta projektissa
(http://valperi.blogspot.com/2007/03/kamera.html )
ja tänään viimeksi sain Olympuksen huollosta selityksen
että kyllä se vielä tällä viikolla saapuu Suomeen,
niin kuin viime viikollakin ja edelliselläkin....  

outo valinta

Tabermannin Pelastaja on vähän outo valinta Juhannuslukemistoksi.

Tai eihän se mikään valinta ollutkaan, sattui vaan olemaan siinä lukemattomien pinossa päällimmäisenä.

Eikä harmita, että tuli luetuksi. Todella vahvaa tunteen ja ajatuksen herättäjää tässä 'sohva-Juhannuksen' virikkeeksi tarvitsikin.

Ihan huomaamatta tässä on päätynyt kiertämään hyvin pientä ympyrää ja silloin tuppaa murheiden mittakaava todella hämärtymään. Hyppäys (vaikka vain mielikuvituksessa) johonkin toiseen todellisuuteen on parasta lääkettä, havainto joka on osoittautunut todeksi jo monesti ennenkin.

Huomenna sitten taas hommiin poikkeuksellisen isoilla valtuuksilla ja poikkeuksellisen hyvillä selityksillä miksei melkein mitään voi tehdä .... valtaosa pomoista ja kolleegoista aloittivat kesälomansa .......

tapahtumamakkara

Oli sitten kuuma tai kylmä, sateista tai kaunis suviehtoo ja tapahtuman teema saa olla melkein mikä vaan: urheilukilpailu, kesäteatteri, lavatanssit, kalja festari tms. niin kyllä joku porukka aina virittelee makkarabisneksen pystyyn.

Mikäs siinä. Helppo tapa ravita ruumiinsa ja sotkea rinnuksensa ja monessa perheessä on niin tiukka rasvapolitiikka, että nämä ovat niitä harvoja tilaisuuksia joissa raavas mies pääsee nauttimaan tästä kansallisvihanneksesta.

Kabanossia sanovat myyvänsä melkein kaikki. Välillä pistää pikkasen epäilemään että kyseessä kuitenkin on erityinen tapahtumamakkaralajike (arvokkaampia aineosasia mahdollisimman vähän) joka sopivasti hiiltyneenä muistuttaa erehdyttävästi eräitä lihatuotteita...

Mene ja tiedä, mutta onhan siinä ainakin sellainen kielletyn hedelmän metsästyksen meininki....

juhannuskukka

Jos Juhannuskukka valitaan sen perusteella mikä on kukinnassaan parhaimmillaan keskikesän juhlan aikaan, niin tänä vuonna se taitaa olla köynnöshortensia (Hydrangea anomala subsp petiolaris).

Se yksi onneton taimi, joka viisitoista vuotta sitten istutettiin korvamaan tapettua köynnösruusua, on kotiuduttuaan vallannut koko kymmenmetrisen aidanpätkän joka sille on suotu. Laajemmallekin leviäisi jos naapureille sopisi.

Toiset pärjää paremmin kuin toiset, joka alalla ....

jalat irti maasta

No comments, tältä vaan tuntuu ....

palvelu pelaa

Saattaa olla jo vanhempikin juttu, mutta minun silmiini tämä nyt osui ensimmäistä kertaa, ihan noin Juhannuksen kunniaksi .....

Saattaisi siinä olla kotona selittelemistä kun tämä auto kävisi noutamassa illanviettoon poikien kanssa ....

hovineidit

Jos Runeberg olisi aikoinaan kertonut että aikoinaan vielä koko Esplanadin mitta uhkealanteisia espanjalaisia hovineitejä jonottelee hänen puheilleen, niin tuskinpa olisi uskottu, olisi epäilty satusedäksi ...

Vaikuttava näky joka tapauksessa, täytyy käydä katsomassa joskus kun turistit vielä nukkuu ...

kulttuurit kohtaa

Vaikkei täällä Pamelaa olekaan, niin ihan muutaman korttelin alueella voi löytää kulttuuriperimältään monenmoista moista menoa.

Varsinkin siirto-Hesalaiset ovat paenneet juurilleen, mistä sitten ovatkin lähtöisin, vanhemmista kanta-asukkaista iso osa merelle ja saariin. Mutta aina tänne jää pienen pitäjän verran väkeä paikallekin.

Turistiporukat sitten ihmettelevät väen vähyyttä ja kaupungin autioitumista.

Kierros Kauppatorin liepeillä paljasti että varsin kansainvälistä menoa on tarjolla kaikesta huolimatta.


Pääasiassa ruotsalaiset rellestäjäporukat täyttivät Espan ulkoilmajuottolat.

Heitä ilahduttamaan Ahvenanmaalaiset kävivät ystävällisesti pystyttämässä Juhannussalkonsa.


Pan-huilu on soinnut jo pitkään Helsingin kesässä ja vehkeet aina vaan kasvavat.....

sohvajuhannus

Juhannus kuuluu siihen rituaalijuhlien joukkoon (vappu, juhannus, uusivuosi) joiden viettoon useimmilla on valmis, mahdollisesti jo hyvinkin nuorena omaksuttu kaava.

Kaverilla oli tapana sanoa, että parasta hankkiutua suojaan ja pysyä pois jaloista kun amatöörit alkavat joukolla ryypätä, siitä ei nimittäin koskaan mitään hyvää seuraa.

Niinpä päätin rauhoittua viikonlopuksi kotioloihin, melko tyhjäksi muuttuvaan Hesaan, tähän taas minulla on pitkät perinteet .............

tuliaiset

En juurikaan harrasta tuliaisten roudaamista reissuilta. Joskus tulee kanniskeltua jotain kamaa, lähinnä omaan käyttöön, joko suorastaan tarpeeseen tai sitten sen takia että on sattunut löytymään jotain sellaista kivaa mitä ei kotikulmilta helpolla löydä.

No yksi hassu tapa hintavertailumielessä on ollut jo vuosikausia. Ostan aina reissussa olessa Gilleten partateriä jos niitä vaan on saatavissa. (on muuten melko yhtenäinen hinnoittelu globaalisti, ei paljoa poikkea vaikka maan yleinen hintataso olisi mitä tahansa)

korjattu katukuva

Jos joskus sattuisin palaamaan Fray Bentosiin, katumaisema varmaan näyttää tältä. Vanhat ränsistyneet mökit on korjattu ja maalattu taas kuntoon (ja varmaan iso osa kaupungista on pilattu jollain moderneilla lasi-betoni hökötyksillä) ....

tori

Sitten kun ihmiset vihdoinkin heräävät, ne pystyttävät kadunvarteen kauppatorin ja alkavat myydä toisilleen juureksia, vihanneksia ja hedelmiä. Tuoretta avaraa ja herkullisen näköisiä vaikka onkin talvi. Tasan ei oo onnenlahjat, eikä edes elintarvikkeet....

hiljaista ja karua

Aikaero pitää huolen herätyksestä, aamuisin kerkiää kuljeskelemaan kaduille jo paljon ennen kuin paikallisilla on tarvetta lähteä liikkeelle. Tähän aikaan etelänkin varjot ovat pitkiä ...

korttelikapakka

Kaikkea ei ole vielä keretty kunnostamaan. Kulmabaari Bianco&Negro vaatisi vähän julkisivun ehostusta, ehkäpä pikkuisen muutakin remmonttia ...

palmut

näillä leveyksillä viihtyy myös palmut ja muutama muu ikivihreä lehtipuu, joten tästä kulmasta katsoen ei arvaisi talveksi kuin ehkä alkuasukkaiden toppatakeista....

merkkejä kukoistuksen ajoilta

Silloin kun edellisen kerran meni lujaa autot olivat tämän näköisiä. Niitä oli niin paljon, että vieläkin löytyy ihan toimivia yksilöitä.

On aikoinaan mennyt tosi lujaa....

murhatut puut

Katuvarsien puut murhataan joka talvi (paikkakuntalaisen ilmaisu) kaupungin puhtaanapitolaitoksen toimesta. Kasvukausi on senverran pitkä, että muuten hiljakseen riutunut kaupunki olisi jo ajat sitten hautautunut puiden alle.

Aamun kalseat kadut ovat ihan tyhjiä, kellään ei ole kiire minnekään. Edellinen toimeliaisuuden kausi päättyi kymmeniä vuosia sitten, uusi on vasta orastamassa.

syksyn lehdet

Vaikkei ole odotettavissa lunta, eikä pahemmin pakkasiakaan, monet puut karistavat lehtensä ihan kotoisaan malliin ja heittäytyvät talvilepoon.

Hetkittäin tuntuu ihan syksyisen kolealta. Enimmäkseen ihan meikäläisen sadekesän lukemia. Kanta-asukkaat palelee eivätkä voi ymmärtää kevyissä kesäkamppeissa tarkenevaa pohjoista kummajaista.

'syksy'

Kesä taas pääsi alkamaan niin nopeasti että heräsi epäilys riittääkö sitä edes Juhannukseen asti.

Aikahyppy tuleviin tilanteisiin tapahtuu varsin nopsaan, vajaa vuorokausi ahtailla istumapaikoilla ja sitten sitä ollaankin jo toisella puolen päiväntasaajaa ja toisessa vaiheessa vuodenkiertoa.

Alkava kesä vaihtuu alkavaksi talveksi ja meikäläisittäin ilmat ja osittain maisematkin melkein syksyisiksi.

Hankalinta on ymmärtää päivän lyhyyttä ja iltojen pimeyttä.

vika

Vaivattomasti yli hankalien esteiden

Hong Kongissa ei juurikaan hiihtohissejä tarvita, mutta ilman luntakin nämä köysiradat ovat tosi tarpeen monessa paikassa

Kuvan rata yhdistää SeePark huvipuiston eri osat toisiinsa ja kuljettelevat päivän mittaan kätevästi kymmeniä tuhansia vieraita paikasta toiseen

Samanlainen häkkyrä (toinen rata) oli se pudonnutkin ...



Uudet ratkaisut erilaiset riskit - ihan muissakin yhteyksissä tämä totuus tuntuu usein unohtuvan.

Firman uudet, keskitetyt, innovativiset IT-ratkaisut poistivat kokonaan riskin siitä, että joku onneton unohtaisi varmentaa hengentuotteidensa säilymisen laiterikon varalta.


Nyt sitten ollaan muutamaan kertaan istuttu keskitetysti tumput suorana kun systeemit on keskitetysti pimeenä. Kehitys kehittyy...

jos vaikka ...

Kondolihissin vaunu tippui Hongkongissa

Julkaistu 12.06.2007 11:21 (päivitetty 11:28)

Tyhjä kaapelihissin vaunu tippui maanantaina 50 metrin korkeudesta Hongkongin suositussa turistikohteessa.

Hongkongin Lantau-saarella sijaitsevalla Ngong Ping 360 -kondolihissillä tapahtui maanantaina vaaratilanne, kun yksi kaapelihissin vaunuista tippui vaijereista maahan noin 50 metrin korkeudesta. Vaunu tippui tyhjänä, kun hissiä koeajettiin turistikohteen sulkemisajan jälkeen.

Ngong Pingin kylässä sijaitsevalle 26 metriä korkealle Tian Tan Buddhan patsaalle vievä 5,7 kilometrin mittainen kaapelihissi avattiin yleisölle viime vuoden syyskuussa. Hissiradan käyttöönotto viivästyi kolmella kuukaudella koeaikana sattuneen vaunujen yhteentörmäyksen seurauksena....

(MTV3-AFP)

Jos vaikka olisi tippunut paria viikkoa aikaisemmin, niin olisi osunut melko liki ....

merkityskokemus

Parkkipaikan kivetysten ja asvaltoinnin väliin jääneessä maakaistaleessa rehottaa villi heinikkö ja sen keskellä yksinäinen ruiskaunokki (Centaurea cyanus).


Ruiskaunokki kukkii heinä-syyskuussa. - Jälleen yksi 'todiste' ilmastomuutoksen etenemisestä.


Siinä se seistä kököttää muistuttaen paikan historiasta, viimeinen vapaa maapala urbanisoituneessa ympäristössä.


Minulle tämä havainto ja sen herättämät ajatukset olivat varsinainen merkityskokemus.

Viime vuosina Firmassa laukanneet konsultit ovat yritääneet herätellä meitä ajattelemaan ja toimimaan seuraavan kysymyksenasetteleun pohjalta:

Mikä ihmistä motivoi - keppi ja porkkana vai mielekkyys, merkityskokemus?

Tulkinta siitä mikä on merkityskokemus on ollut kovin monenkirjavaa. Tänään minulle kirkastui ainakin henkilökohtainen näkökulma asiaan ...

ilmastomuutos - reaktiot

Tuskinpa montaa sellaista isompaa juttua viime aikoina on ollut, joihin ei olisi saatu ujutettua ilmastomuutosteemaa mukaan.

Paljon löytyy syitä ja syyttelijöitä, yksimielisyys lienee siitä, että ainakin osa on ihmisen itsensä aiheuttamaa.

Ennustusten skaala on niin laaja, että maallikko helposti hämmentyy eikä osaa asettaa omaa kantaansa.

Tuomiopäivä tulee, mutta koska? Mitkä meidän jokapäiväisistä toimistamme oikeasti edistävät/hidastavat muutosta?

Vai pitäisikö sittenkin keskittää voimavarat väistämättömän ilmastomuutoksen vaikutuksiin sopeutumiseen?

No reseptejä on niin paljon, että valittavaa kyllä riittää epätietoisellekin. Liekö kuvan juttu sitten ihan oikeasti Kiinalaisten tapa lähestyä haastetta ...

pomo

Yritysvalmentajien ja alan konsulttien saarnat ovat maailman laajuisesti liikuttavan samansanaisia.

Kulttuurieroista johtuen noilla sanoilla vaan kovin erilaista merkitystä eri puitteissa.

Se mikä idässä on uskottavaa ja vakuuttavaa, saattaa meillä tuntua uskomattomalta kukkoilulta. Vastaavaa erimerkityksellisyyttä on tietysti toisinkin päin.

Viestintä lienee niitä hankalammin ymmärrettäviä asioita kansainvälisessä kanssakäymisessä, tässäpä ikuisuushaaste maailmanvalloittajille.....

uutta kasvua

Vanhoista juurakoista löytyy ihan älyttömästi kasvuvoimaa ja hiljaista tietoa siirrettäväksi....

nuorena tapetut

Olen katsellut melko tunteettomasti risusavottojen jälkiä kunnes satuin kuulemaan määrittelyn

" siinä makaa nuorena tapettua metsää"

Kaikkeen löytyy näköjään negatiivinen sävy kun sen oikein oivaltaa....

ikääntyvät voimavarat

Trendikkäästi Firma on alkanut kantamaan huolta ikääntyvien voimavarojensa kunnosta, sekä fyysisestä että henkisestä.

Järjestetään valmennusta rappiokierteen hidastamiseksi, akkujen lataamiseksi, jos vaikka vielä löytyisi potkua.

Sosiodraamaa, psykodraamaa, hajupallojumppaa ja kaikenlaista virikkeellistä puuhastelua ja pohdiskelua mielyttävässä seurassa ja ympäristössä.

Välillä vähän ihmetytti ja epäilytti, että olenkohan ollenkaan ymmärtänyt mitä olen tekemässä ja miksi. No joku on suuressa viisaudessaa arvellut moisen valmennuksen hyödylliseksi ja olen siihen ihan antaamuksella osallistunut, nyt on hyvä jatkaa hommia, tehdä ensin rästit pois ...........

entisiä asuinpaikkoja

Ani harvoin pääkaupunkiseudulla enää käy niin, että asutuksesta tai muista rakennelmista jäisi jälkiä kun kyseinen toiminta loppuu. Maa on sen verran kortilla, että vapautuvat paikat käytetään yleensä hyvinkin pian uusiin tarkoituksiin ja silloin viimeistään hävitetään kaikki merkit menneestä.

Museoviraston suojelut on asia erikseen.

Jostain reunamailta sentään saattaa saattaa löytyä joku unohdettu navetan kivijalka tai työväen asuntojen peruskiviä, kunnes joku päättää vetäistä tähänkin siistin asvaltin päälle.

Sama toimintamalli näyttää olevan muussakin toiminnassa yleisesti käytössä. Tehokasta, ei kulu vanhojen juttujen kanssa haikaillessa aikaa.......

dry riwer

Moni, vielä muutama päivä sitten iloisesti melskannut kevätpuro, on ehtymässä kesäkuivaksi sotkuojaksi. Ensimmäisenä silmään pistävät ankkuriin jääneet roskat, rannoilla ne peittyvät reheviin ruohikoihin, ojan pohjalla ei mihinkään.

metsätikka

Täysosuma, viisi tikkaa taulussa.

rättisorsia

'Rohkeuslajien' suosio vapaa-aikaurheilussa on taas kerran kovasti nousussa.

Lajin harrastajia ja 'kerran elämässä' suorittajia riitti ihan tunkuun asti, sen verran kuin taivaalle kerettiin hinaamaan.

Päivä Räyskälässä kentän laidalla ja olen melkein sankari itsekin.

fillariparkki

Säät suosii pyörällä liikkumista, pyöräteitä on ilmestynyt ihan kiitettävästi, ihmiset valitsevat yhä useammin tämän vaihtoehdon tullessaan keskustaan.

Jos on vaikeaa löytää autolle parkkipaikkaa, pyörälle sellaisen löytäminen on melkein mahdotonta. Paikat joihin pyörän jättäminen on lähes luvallista, ovat jo aamusta lähtien tunku-täysiä.

Kohta meillä varmaan on maksulliset pyöräparkitkin .......

karkulaisia

Idänunikko (Papaver orientale)

Vanhemman asutuksen paikoilta saattaa löytää kasvamassa outojakin juttuja. Alun perin jonkun emännän harrastuksesta ovipieleen istutetut koristeet ovat karanneet lähimaastoon, tai asutus on hävinnyt, koristeet vaan jääneet.

Yksi tällainen 'vierasmaalainen' ja Suomen luonnossa vähän oudon näköinen on unikko. Se kuitenkin näyttää pärjäilevän aika hyvin meidän olosuhteissa, ja niinpä ainakin Helsingin seuduilla sitä saattaa löytyä hyvinkin runsaina villiintyneinä kasvustoina (kuva Kumpulasta).

jono

Helsingin Rautatieaseman taksitolpalla oli tänään jono kuin parhaana pikkujoulu sesonkina.

Kesäkuun seitsemäs ei ole oikein lähellä kumpaakaan pikkujoulusesonkia, ei pahemmin satanutkaan, eikä yhdeksältä aamulla purkaannu erityisen paljoa väkeä kapakoistakaan (normaalit selitykset jonoille).

Koska lienee tämä ruuhka muodostunut, mutta kyllä sitä piisasi vielä puolen tunnin päästäkin, kun olin käynyt kahvilla ja lukemassa Hesarin. Onneksi ei ollut kiire minnekään.

Helsingin taksien riittävyydestä on käyty iäisyyskeskustelua, tässä nyt yksi havainto argumentiksi niille, jotka väittävät ettei lupia, autoja, kuskeja tms. ole lähestulkoonkaan tarpeeksi.

illan lehti

Hikisen päivän iltaa vilvoittelin istuskelemalla pihalla ja lueskelemalla tänään tullutta Tieteen kuvalehteä. On tullut alkukeväästä lähtien, vähän epäilen ettei tule pitkään.

Ehkä en ole tottunut lueskelemaan tämän tyyppisiä lehtiä, mutta minusta se on vähän outo sillisalaatti.

Aika neuroottinen taitto, hyvin eritasoisia juttuja, kuvia ja kohtalaisen paljon mainoksia ollakseen sentään melko hyvin maksullinen julkaisu.


Uutta Tietoa:

Uni on eläimille elintärkeää, mutta sen tarve on yksilöllinen. San Diegossa neurotieteiden tutkimuslaitoksessa on banaanikärpäsiä tutkimalla saatu selville, että ryhmissä elävät yksilöt nukkuvat enemmän kuin yksieläjät. Sosiaalisen elämän muistikuvien työstämiseen vaaditaan unta.

........ ja siinä koko juttu tästä asiasta , vähän tuli mieleen mummolassa luetut Valittujen Palojen viisaudet.

"Naisen oppineisuus on useimmiten merkki siitä, että hänen sukupuolielimissään on vikaa." FRIEDRICH NIETZCHE 1871


.... ja lyhyt selostus väitteen perusteluista. Enpä tästäkään saanut kiinni, miten se kokonaisuuteen liittyi.

Iso sarvi vai isot kivekset?

Onthophagus nigiriventris-laakasittiäiset tietävät, ettei kaikkea voi saada. Isoista sarvista on koiraille hyötyä kumppanista taistellessa ja isot kivekset takaavat jälkeläisten suuren määrän, mutta yksi koiras ei kykene kasvattamaan molempia. Jos sarvet ovat pienet, on pariteltava kun muut tappelevat.

... onhan lehdessä toki monta ihan asiajuttuakin, tieteellisyys vaan on jotenkin taitavasti hukattu. Onneksi lehti on niin monenkirjavasti kuvitettu, että sitä voi ihan rauhassa lukea julkisillakin paikoilla, ei kukaan epäile intellektuelliksi.................

aamusella

Kun tekee työmatkaa kävellen, näkee kaikenlaista. Varsinkin näin suurten muutosten aikaan, joka aamu on täysin erilainen.

Tänään näytti tältä



Pihasyreeni eli sireeni (Syringa vulgaris), urbaani orkidea, voi hyvin missä vain ja on nyt parhaimmillaan

ei niin karua pihapiiriä ettei puolivilliintyneet pusikot rehottaisi ja peittäisi taakseen kaiken pikkuhijaa ränsistyvän......











Juhannusruusupuska (Rosa pimpinellifolia), räjähtää jo huomenaamulla ihan täyteen kukkaan ja on yhtä menestynyt ja sitkeä tontinvaltaaja kuin sireeni.

Isomummon torpan taustalle istutettu yksilö oli vuosikymmenten saatossa vallannut koko sen maa-alueen joka jäi torpan ja synkän kuusimetsän väliin, eli sellainen tuhannen neliön läpipääsemätön piikkiviihdakko.












Kuusessa (Picea abies) on uusi käpy jo löytänyt muotonsa ja uudet neulaset ovat raikkaaan vaalenvihreinä värjänneet tummanpuhuvan kuusikon lähes valoisaksi.

Kerran palasin tutkimusretkiltäni taskut täynnä näitä punervia, pehmeitä ja pihkaisia käpyjä. Vaikka siitä on jo aikaa kulunutkin, opetus on kyllä elävästi muistissa...













Kaikilla ei mene yhtä hyvin, mutta hengissä vielä ollaan. Jos ei joku hermostunut emäntä määrää kaadettavaksi niin kituutusta voi vielä jatkua vuosikausia......
















Joutomaa on vehmaimmillaan, vihreetä on vaikka lampaat söisi. Täällä se haisee oikea kesä ja löytyy aamujen komeimmat pintasumut.....
















Sorsilla (Anas platyrhynchos) ei ollut minnekkään kiire.

Aamuauringossa oli mukava lämmitellä, keskellä tietäkin, jalankulkijat saivat väistellä.

Siinä oli stressitöntä oloa ja oikeaa asennetta.....












........ ja sitten taas jaksaakin päivän keskittyä pohtimaan strategioita muutoksesta selviämiseen ilman sen suurempia vammoja.



Toisinaan työpäivän parhaita paloja tuntuvat olevan työmatkat, ruokatuntikin menettelee....