FILOSOFIA

vappuaatto

Päivällä tuli asiaa keskustaan ja oikeastaan vasta siellä huomasin, että nythän on Vappu aatto.

Yöpakkasen jäljiltä oli vielä tosi kalsea keli, ja railakas tuuli piti huolen siitä, että pallokauppiailla riitti hommia myyntivarastoaan varjellessa.


Rankempaan juhlimiseen valmistautuvat pohjustelivat kaikessa rauhassa puistojen suojaisissa nurkissa, kadulla riehakkaimpia olivat teekkarit ja muut opiskelijat jotka alkoivat kokoontua Mantalle menoa varten.

Ne lapsiperheet, jotka halusivat varmistaa pääsynsä ajoissa pois jaloista ennen kuin riehakkain joukko valtaisi kadut, pitivät pallokauppiaiden bisnestä yllä.


Myöhemmin illalla sitten onkin pissisten ja roiskisten vuoro hallita näyttämöä, siitähän sitten riittää puuhaa kaupungin järjestämiin siivoustalkoisiin.

Ry-ry-ry-ry-ryyppy
rinnan röyhistää
Hu-hu-hu-hu-huikka
huuleen hulahtaa
Naa-na-na-na-naukku
napaan napsahtaa
Pa-pa-pa-pa-paukku
paran parantaa
(Pirjo Pakonen; 'hämä-hämä-häkki')


Ensin oli ihan pakko keritä mukaan. Sitten todettiin että antaa nyt amatöörien rellestää yhtenä iltana, hoidetaan me ne muut. Sittemmin on yrittänyt pysytellä poissa jaloista aattoillan ja panna Valpurina vapaapäivän vietto oikein pitkän kaavan mukaan täytäntöön, sitäkin porukkaa löytyy ihan mukavasti.......

kamera SP-550uz

Posti toi vihdoinkin sen Cyberfotosta tilatun ihmekameran.



Siisti juttu , ei vaan ollut kunnossa. Kun pistää powerit päälle niin värkki alkaa lykätä putkea ulos melkoisella krohinalla ja sitten hetken päästä luovuttaa ja ilmoittaa "ZOOM virhe" ja sammuttaa valot?

Eli nyt sitten Vapun jälkeen alkaa taisto ehjän yksilön löytämiseksi, saas nähdä kuinka sujuvaa palvelua tähän hätään löytyy.

Tämä ensimmäinen verkkokauppa kokemukseni ei ole edennyt oikein hyvin, ensin reilu kuukauden odottelu (oma vika mitäs tilaa sellaista mitä ei ole hyllyssä), sitten viallinen vehje ja sitten ..... ?

teehuone

.


kaikkia fysiikan lakeja pilkkanaan pitävä teekannu varmasti herättää ohikulkijan huomion

tästä sitä jo kielitaidotonkin ymmärsi että kyseessä on teehuone ...


_

Shanghain kaduilta

saiturin havaintoja

Partavaahto on yksi sellainen tuote jonka hintoja ei ole tullut vertailtua aikoihin, jos koskaan. Kun yksi purtelo riittää reilusti parin kuukauden käyttöön, niin hyvä kun muistaa kauppareisulla ostaa uuden silloin kun aamusella on alkanut kuulua niitä loppukorahduksia, ja silloin valinta yleensä on se 'samanlainen' , tuttu tilaus muustakin yhteydestä.

Hammastahna esimerkistä innostuneena otin tästäkin asiasta selkoa eilisellä kauppareissulla.



Edelleen S-ryhmän kaupassa, normaalihinnoiteltuina:

Gillette regular foam € 2.45 (200 ml) .......... € 12.25 / l
Daily partavaahto € 1.59 (300 ml) .......... € 5.30 / l

eli säästömahdollisuus vuositasolla 13-14 €


Kumpaakin olen käyttänyt enkä menisi toistansa paremmaksi kehumaan.



Eihän sitä tälläkään valinnalla tietenkään pääse rikastumaan, mutta jotenkin tuollaiset reilut tuplahinnat periaatteessa jurppii ja ennen kaikkea jurppii se oma laiskuus kun ei tule kiinittäneeksi huomiota näinkin selvään extra rahastukseen ........

tahatonta tilataidetta

Harvemmin olen osannut nähdä isompaa itua niissä tilataideinstallaatioissa, joita olen sattunut näkemään.

Perjantai aamulla Senaatintori oli katettu polkupyörillä, sotilaallisen täsmällisesti rivi rivin jälkeen. Satunnaisena ohikulkijana piti oikein pysähtyä ihmettelemään, jollain tasolla se taisi olla ensimmäinen tilataiteellinen kokemukseni.

Pyörät olivat käytöstä poistettuja armeijan kulkuneuvoja. jotka oli myyty huutokaupalla veteraanien hyväksi ja myytyjen pyörien luovutus oli järjestetty juhlistamaan veteraanipäivää.

Tulihan sellainenkin sykähdyttävä ajatus mieleen, että tuossa joukossa saattaa olla sekin Husqvarna, jolla aikoinaan poljin Kattilaisten suuntaa torjumaan keltaisten (vai olikohan se nyt sittenkin sinisten) hyökkäystä.

Kenenkä lieneekään idea, mutta joka tapauksessa ihan hyvä kierrätyskonsti. Minkähän hyväksi saisivat huutokaupattua sen surullisen kuuluisan ilmatyynyaluksen.....

huonot fiilikset

Ihan joka aamu ihminen ei ole parhaimmillaan. Tuntuu kuin olisi seinästä reväisty. Silloin sitä näkeekin enimmäkseen itsensä oloisia juttuja, ihan siinä samassa ympäristössä, missä eilen ei häirinnyt mikään.

kivestä veistetyt

Kivestä tehty kertomus. Tarina jonka heti tunnistaa. Aito materiaali, lähes luonnontilassa, vähän työstettynä ja vähän enemmän työstettynä. Sitten kaikki yhteen, harmoniseksi kokonaisuudeksi. Ja sitä kun katsot, se ei ole millään tavalla kova, päin vastoin kutsuva. Tule ja viihdy, nyt tai koska tahansa , tässä olen ja pysyn.

Jos voi sanoa rakennetun istuvan maastoon niin tässä se on totta. Ilmiselvän funktion puuttuminen on jo funktio sinänsä, se haastaa sinut ratkaisemaan asian.

pudotuspeli

Pudotuspelin tapahtumat sijoittuvat barcelonalaisen pilvenpiirtäjän trendikkääseen kokoushuoneeseen, jonne saapuvat työnhakijat tavoittelevat Sales executive managerin paikkaa. Yritys on ruotsalaisen monikansallisen huonekalu- ja sisustuskonserni DEKIAN tytäryhtiö.

Pudotuspeli - El Mètode Grönholm (Lilla Teattern) oli illan teatteriretken anti.

Työelämä ja siihen liittyvät jutut tässä pyrkii päivittäin pyörimään päässä. Aikoihin ei ole tullutkaan mietittyä johtajanvalinta strategiaa/tragediaa.

Pudotuspelin juoni on kyllä melko hyvä oivallus, komediaksi mainostettuna odotin jotenkin räväkämpää menoa. Onneksi oli vain yksi näytös.

Grönholmin metodia meillä Firmassa ei tiettävästi vielä ole sovellettu, voisikohan tulos olla hassumpi jos seuraavaksi kokeiltaisiin?

Nykyajan valintakriteerit ja rekrytointiriitit ovat kyllä useasti niin hupaisia, että niiden tiimoilta kynämies saisi todelliseen komediaan aiheita vaikka kuinka.

http://www.hkt.fi/ohjelmisto/play.php?name=pudo

parveilua

Nyt on taas se aika vuodesta kun kaikenlaisia parvia alkaa näkyä päivittäin.

Miljoonat linnut tunkevat tänne syömään hyttysiämme ja muita ötököitä, lisääntyvät siinä sivussa.

Helsingin kaduilla näkyy päivittäin luokkaretkeläisiä. Ilmeisesti kiertelevät aika lailla samoja paikkoja koska parhaimpaan sesonkiaikaan on oikein tunkua.

Kuinkahan monelle luokkaretki on ollut ensimmäinen tutustuminen paikkaan, jossa tulevat viettämään lähes koko aikuisikänsä ja millaisia mielikuvia ensitutustumisesta on jäänyt?

Todellisuus sitten kuitenkin on työtä, hikeä, kyyneleitä… mahdollisesti jotain muutakin…..

stadilainen tapa

Arveluttavaa huumoria ?

Halpa seksimatka?

Hyppää kutosen ratikkaan, parilla eurolla saat tunnin ravistelut ( koululainen 9v.)

Saman tason huumoria löytyy sen seksi-kuutosen peräpeilistä :

Stadilainen tapa liikkua, liikkeelle pääsyn varmistaa Burana!

Kuutosen ratikassa kuultua:

• hei, eipä ole nähty aikoihin
• heipä hei, kukas sut on pannu paksuksi ?
• McDonald's

Havaintoja :

- Kusipuntti densa on haaste nenälle kuin nenälle. Hänetkin tapaat kuutosen ratikassa.
- Lauantai iltana kuutosen takasillalta löytyi Yrjövainaan viimeinen leposija

sadepäivä

Sadepäivä, joka sattui keskelle nousevaa kevättä, antoi tilaisuuden lueskella kaikessa rauhassa (ei tarvinnut edes osallistua yhtiön pihatalkoisiin)

Hotakainen on minulle jostain syystä sellainen kertoja, että juttu on luettava putkeen kerralla. Kerronnan rytmi ja tarinan kehittely ovat sellaisia, että joka katkon jälkeen minulta menee tovi ennen kuin pääsen täysillä mukaan.

Tämän tiesin jo vanhasta kokemuksesta ja siksipä Huolimattomat ovat saaneet odottaa vuoroaan jo pitkään sopivaa lukutilaisuutta odotellen.

Sehän kannatti. Tämä mahdollisten mahdottomuuksien tarina tuli luettua kokonaisena, eikä oman ajatuksen harhailut päässyt turhia häiritsemään. Sopivasti jännitteitä ja uskottavaa tarinan eteenpäin vientiä että mielenkiinto pysyi koko ajan yllä.

Siinäkin mielessä Hotakainen on reilu jätkä, ettei kaikkia henkilöitä tarvitse jutun loppuun saattamiseksi tappaa, ihan silleen sopivasti vaan....

hajut, maut ja muisti

Niitä aarteita penkoessa tänään osui käteen kuva vuodelta 1938. Siinä on Valperi vanhemman kummisetä Gunnar soutelemassa.


Juuri tämä kuva pysäytti sen takia, että samainen vene oli parikymmentä vuotta myöhemmin minun ensimmäinen oma veneeni, ja senhän joka poika muistaa ja tunnistaa vaikka mistä.

Tervan haju oli ensimmäinen muisto, jonka kuva nostatti mieleeni. Se tuli niin elävästi, että piti oikein tarkistaa, ettei keittiöömme ollut ilmestynyt jostain tervaa. No tulihan tuota venettä hartaasti tervattua keväisin, reilut parikymmentä kertaa, mutta enpä olisi arvannut kuinka voimallinen tuollainen 'hajumuisti' voi olla.

Makujen puolelta on jäänyt yksi yhtä vahva muistikuva. Se on PAX-pastillin maku, joka tulee suuhun aina kun Kossupullo avataan (ei nykyään ihan jokapäiväinen tapahtuma). Pohjat tälle makumuistolle syntyi siinä risupartaisessa vaiheessa kun ennen tansseihin menoa otettiin rohkaisuhuikat kimppapullosta ja sitten päälle koko PAX aski ettei haju paljastaisi huonoja harrastuksia.

Vanhoilla kuvilla on huikea arvonsa juuri siinä, että ne nostavat helposti pintaan muistoja monista sellaisistakin asioista, joita varsinaisesti kuvassa ei näykkään.

Onnelliset suomalaiset

Iltalehti.fi | Uutiset | 19.04.2007 | Suomalaiset onnellista kansaa

Taas on tehty tutkimuksia ja saatu tuloksia. Näiden tulosten mukaan suomalaiset ovat Euroopan toiseksi onnellisinta kansaa, heti Tanskalaisten jälkeen. Tällä listalla olivat ruotsalaiset selvästi meitä onnettomampia ja kaikista surkeimpia italialaiset. Oikein niille kun veivät vääryydellä sen elintarvikevirastonkin.

Pitäähän tutkimusta uskoa ja ihan siltä tuntuukin. Jo aikoinaan kansakoulussakin jotain vastaavaa väitettiin, vaikka samaan hengenvetoon opetettiin että "on maamme köyhä - siksi jää"

Vähän skitso olo näiden ja myöhempien opetusten kanssa kyllä on muodostunut, toisaalta perustotuutena onnen ja köyhyyden pyhä yhteenkuuluvuus ja toisaalta väsymätön uurastus ja ponnistelu köyhyydestä eroon, siis onnestakinko?

Mainitun tutkimuksen loppuanalyysissä todettiin, että :

"Parhaiten sijoittuneissa maissa luotetaan myös eniten maan hallitukseen, lakeihin ja toisiin ihmisiin"

Mikähän olisi Suomen sijoitus jos vastaava tutkimus tehtäisiin nyt, uuden hallituksen aloitellessa väyrystelyjään ja muuta sähläämistään toisaalta untuvikkojen ja toisaalta retro mallin poliitikkojen voimin?


ps.

Suomi24:n äänestyksen vastanneista 72 prosenttia on tyytymättömiä tänään aloittaneen hallituksen kokoonpanoon.

Merkkien tulkinta

Käyttäytymistä ja liikkumista yleisillä paikoilla pyritään ohjailemaan erilaisilla opasteilla. Useimmiten ne jakavat negatiivisia viestejä, ovat siis eriasteisia rajoitteita ja kieltoja.

Ensimmäisiä mieleeni jääneitä ovat Helsingin raitiovaunuissa olleet emalilaatat nasevine, kaksikielisine teksteineen. Niistä sitä oppi monta sanaa ruotsia, esimerkiksi ”spotta ej på golvet ”.

Silloin kun on välttämätöntä, että viesti tajutaan nopeasti ja yksiselitteisesti, on yleisesti päädytty käyttämään kuvia ja sovittuja symboleja. Liikennemerkithän ovat ehkä parhaiten tunnettu esimerkki tällaisista. Kun niistä vielä on saatu aikaiseksi kansainvälisiä sopimuksia, standardeja, niin voidaan olettaa että tietyllä merkillä on sama merkitys riippumatta maasta tai maankolkasta jossa siihen törmää.

Mitenkään tutkimatta asiaa, olen ollut huomaavinani, että liikennemerkkien yhteyteen on ilmestynyt yhä lisääntyvä määrä kaikenlaisia muita opasteita, kaikenlaisia (epästandardeja) kuvituksia, joista parhaimmillaan kyllä selviää tarkoitus kunhan hetkeksi hiljentyy sitä miettimään. Pahin ongelma tässä on se, että ne ehdottomat määräykset saattavat hautautua yhteen tolppaan kasattuun informaatiotulvaan.

No joka tapauksessa näiden kuva-arvoitusten ratkominen on paljon hauskempaa puuhaa kuin arvuuttelu siitä mitä jollain käsittämättömällä kielellä kirjoitetussa kyltissä lukee.

Väillä tuntuisi olevan tarvetta myös ihmisten välistä kanssakäymistä ohjaava merkistöön, nimenomaan työpaikkakäyttöön, niin paljon ’hyviä tapoja’ tuntuu jatkuvasti vaipuvan unholaan.

Mikähän näköisiä olisivat esimerkiksi ”älä jauha paskaa merkki” tai ”älä panettele kumppaniasi/esimiestäsi” jne….

(Nehän voisivat olla sellaisia vaihtuvia liikennemerkkejä joita voisi sytytellä aina ilmenevän tarpeen mukaan)

väyryämistä

Politiikka lienee ainoa taiteenlaji jossa ansaitaan kunnon eläkkeitä ( ja helpolla) eikä palkoissakaan ole valittamista. Ja jos rahat ei oikein meinaa riittää, niin nostetaan palkkaa tai mieluummin niitä verovapaita kulukorvauksia, siitä päättäminenhän on käytännössä omassa vallassa.


Olisikohan taattu hyvä tilanne syynä siihen veltoiluun ja
surkeaan selkärangattomuuteen, ettei edes yhtä pikku Paavoa osata pitää aisoissa .

Tosin Pubi-parlamentin täysistunnossa tiedettiin selitys tähänkin hämärään tapaukseen. Kyse perimmiltään onkin EU-mafian onnistuneesta kiristystoimenpiteestä, jolla Paavolle piti saada ministerin paikka Suomesta. Brysselin pojat olivat päättäneet, että Paavoa on nyt nähty ja kuultu tarpeeksi, se pitää palauttaa jalaksilleen.

Siitä, millä Kepua ja muita asiaan vaikuttavia tahoja on kiristetty ja/tai lahjottu, ei ollut ihan yksimielistä näkemystä, mutta kyllä aika tai joku moraaliton toimittaja paljastavat senkin aikanaan.

Muutenkin Brysselissä näyttää olevan vallalla sellainen käsitys, että Suomi on hyvä (loppu-) sijoituspaikka erilaisille ongelmaerille kuten esim. Balkkanin sotarikolliset jne.

Vähän samanlaista meno on Firmassakin, ei se mitään, kyllä kansa jaksaa (maksaa) ......

huhtikuu 15. kevään merkit

Minkäs sille teet, kesä on tulossa vauhdilla,



kohta pusitkotkin on jo täydessä lehdessä ja suovat näkösuojan monille kevään homille

huonot unet

Huonoja unia tulee katseltua aina silloin tällöin.

Huonoista unista jää paitsi ahdistava olo niin myös epäily siitä olenko levännyt tarpeeksi tai ollenkaan, riittääkö virtaa koko päiväksi.

Huonojen unien taustalla on yleensä joku hankala ja ratkaisua odottava asia tai joskus jopa ihan fyysinen vaivakin.

Näissä unissa ei yleensä tapahdu mitään niiden aiheuttajaan liittyvää, ei niitä voi tulkita ennusteina, ratkaisujen etsintänä eikä syiden selvittäjänä.

Selvä kytkös päivämaailmaan kuitenkin tavallisesti löytyy, ne alkavat samanaikaisesti epätoivottavien tosiasioiden kanssa ja loppuvat kun valve-elämässä asiat on hanskassa.

Viime yöt olen yrittänyt ratkoa käsittämättömän valoilmiön salaisuutta ja siinä puuhassa joutunut milloin kuumaan, milloin kylmään ja välillä ällöttävän sotkuiseen tilanteeseen, useimmiten juttu päättyy jonkilaiseen loukkaantumiseen (viime yönä horjahdin sirkkeliin).

Selitykseksi taisi löytyä hermotulehdus siinä talvella katkomassani käsivarressa, sitä ainakin nyt alettiin lääkitsemään.

hautaus

Siunaustilaisuus pysäyttää aina jollain tavalla. Tunnepuolella tietysti on tosi suuri merkitys sillä kuinka läheisen ihmissuhteen päättymisestä on kysymys. Riippuvaisilla ja perikunalla mieleen tunkee joukko konkreettisia juttuja joiden käsittely tunnekuohuissa saattaa tuntua tosi tuskalliselta.

Silloinkin kun on vapaa edellisistä, saattaa ikätoveruus tai joku vastaava rinnastus käynnistää oman tilanteen ja kohtalon arvioinnin, vertailun ja ihmettelyn.

Viikonloppu meni serkun hautajaisissa ja heti perään tuli viesti toisen serkun ensimmäisestä ja viimeiseksi jäävästä sydänkohtauksesta.

Näihin ajatuksiin jos jää kiinni on tosi pitkässä ja pimeässä tunnelissa, ratkomassa sumeaakin sumeamman logiikan ongelmia.

Taas kerran asiat löytävät tärkeysjärjestyksensä , huomenna on aika selvää mikä on oleellista....

maailman synty

Maailman synty Hotakaisen mukaan:
( Satukirja Hotakainen Kari, WSOY 2005 )











Se tapahtui niin, että Isoherra kohtasi Pikkuneidin Pakilantien ja Ripusuontien risteyksessä, ja he menivät kahville Pakilan Teboilille.

.........


Näin se varmasti tapahtui koska näin on kirjoitettu. Siltä varalta, että maailman synty pitäisi järjestää uudelleen, nämä maagiset paikat on säilytetty ennallaan, koska se on ainoa mahdollisuus tehdä varmuuskopioita tästä onnistuneesta tapahtumasta.










Jos joku on asiasta eri mieltä, se lähetetään Väyrysen seuroiksi Brysseliin, tai jos mahdollista vieläkin pidemmälle.


Maailman syntymätapahtuman jälkeen sitä Pakilantien seutua on täydennetty kahdella tärkeällä laitoksella, Pakilan Kukkatalo ja Jehovan todistajien Valtakunnansali.

Ensin mainitusta huonosti käyttäytyneet aviomiehet saavat kätevästi hankittua katumuskukkaset ja jälkimmäisestä voivat löytää apua vaivoihinsa tosi pahasti töppäilleet.





Näin on maailmankirjat tänään, huomenna sitten kirjoitamme uutta historiaa..

vastuuvapaus

Mikä lieneekään perimmäinen syy, mutta yhä enenevässä määrin saamme haaskata aikaamme lueskelemalla tekstejä siitä mitä puuttuu tai mistä ei vastata.

Varsinkin elintarvikkeiden pakkaukset ovat täynnä tekstejä siitä mitä tuote ei sisällä, sitten yleensä hyvin pienellä ne rasvaprosentit yms. direktiivin määrittelemät tiedot.

Lääkkeiden mahdollisten sivuvaikutusten kuvaukset ovat tosi järkyttävää tekstiä. Lähes jokaisesta saattaa sokeutua, halvaantua, saada kouristuksia, aivovaurioita tai harhoja jne. Mahdollisiksi sivuvaikutuksiksi mainitut ovat ihan yleisesti kertaluokkaa vakavampia kuin vaiva johon lääke on määrätty. Huolestunutta potilasta ei oikeasti lohduta vaikka samassa tekstissä sanotaan että nämä sivuvaikutukset ovat erittäin harvinaisia.

Tässä vastuuvapaus-viestien joukossa hauskin näkemäni oli US-Navyn virkasolmion kääntöpuolella (siellä missä tavallisesti lukee Trevira tai PureSilk) . Siinä varoitettiin vetämästä solmiota liian tiukalle kaulan ympärille, seurauksena saattaa olla hengitys vaikeuksia tai jopa tukehtuminen, josta solmion valmistaja ei vastaa.

'Ei talvikunnossapitoa' kyltit ovat siitä harmittomimmasta päästä näitä viestejä, varsinkin näinä aikoina kun ei ole oikein talveakaan ollut....

Mainoksen hinta

Tavallisena, vähemmän ajattelevana, kuluttajana tulee harvemmin miettineeksi valintojaan kun on kyse päivittäistavaroiden ostamisesta.

"olen koko ikäni käyttänyt Pepsodent hammastahnaa"

oli aikoinaan mainoskampanjan teemana ja näinhän se käytännössä helposti menee.

Olen ostanut Pepsodenttia niin kauan kuin muistan, kunnes tässä päivänä muutamana tuli ihan epähuomiossa otettua hyllystä se viereinen tuote. Itse en vaihdosta huomannut. Pari päivää olin jo kerennyt käyttääkin ennekuin sisäinen valvonta huomautti että olen näköjään vaihtanut merkkiä. Ja tosiaan, eri nimihän siinä oli päällä, maku tai ulkonäkö eivät olleet kiinittäneet mitään huomiota.

Seuraavalla kauppareissulla tutkin asiaa vähän tarkemmin ja huomasin että tämä S-ryhmän 'halpissarjan' Daily-tuote maksoi 0,89 € kun taas vastaava Pesodent 1,79 € . (Kyseessä eivät olleet mitkään tarjoushinnat vaan kaupan normaali hinnoittelu) Hyvässä lykyssä putkiloissa on samaa mömmöä sisällä, ja vaikka olisivat eri tehtaista, niin kuluttajan kannalta ihan samaa kamaa.

Kovasti yksinkertaistamalla tästä esimerkistä voidaan laskea mainostamisen hinta, 75 ml hammastahnatuubi, mainoskulut 0,9 €............?

Hammastahnaa kuluu senverran vähän, ettei valinnalla niin merkittävästi saa rahaa säästettyä, ehkä vajaat 20 €/vuosi , mutta kyllä tämä havainto herätti katselemaan vähän muitakin totuttuja valintoja korvaavia vaihtoehtoja...............

bunkkeri

Muistona menneiltä levottomilta ajoilta löytyy useilta paikkakunnilta rakennelmia joiden alkuperäinen tarkoitus on ollut toimia suojavarustuksena maahantunkeutujaa, hyökkääjää tai ties mitä vastaan.

Mikä lie tämänkin kuvan hökötyksen tarkoitus aikanaan ollut? Ammusvarasto, vartiomaja tai jotain sellaista. Sijaintipaikka on juuri susirajalla, Pakilan kohdalla Kehä I varrella. Hajusta päätellen se on toiminut viime aikoina ulkokäymälänä, roskista päätellen jossain vaiheessa nuorison (tai varttuneemman ulkoilmaväestön) vapaa-ajan keskuksena.

Tällaiset rakennelmat sulautuvat hyvin maastoon ja pysyvät melko huomaamattomina vaikka muu elämä valtaakin jatkuvasti alueita niiden ympäriltä. Tänään tämänkin bunkkerin ympärillä on jäljellä vain melko mitätön hoitamaton ryteikkö, muttei se kuitenkaan herätä ohikulkijoissa sen kummempaa huomiota.

Vaikkei näitä 'muistomerkkejä' yleensä hoideta tai kunnosteta millään tavalla, niiden perusrakenteet näyttävät säilyvän vuosikymmeniä ihan hyvässä kunnossa. Tämä kertoo jotain siitä perusteellisuudesta millä puolustushommiin on aikanaan suhtauduttu. Kouluaikoina olin lomat rakennuksilla hommissa ja niistä rakennuksista taitaa Meilahden sädehoitoklinikka olla ainoa joka enää on alkuperäisessä muodossaan pystyssä. Kuusikymmentäluvulla rakennettiin sillä tavalla.

Samaan tyyliin näyttävät säilyvän kriisiaikoina syntyneet uskomukset ja näkemykset, pysyvät niinä käyttötotuuksina läpi elämän joiden voimassaoloa ei koskaan kovinkaan perusteellisesti pohdita .......

vuorovaikutus

Vuorovaikutustaitojen perään huudellaan jatkuvasti. Konsultit saarnaavat ja rahastavat samojen yksinkertaisten perusohjeiden variaatioilla, ikäänkuin juuri nyt olisi löydetty viisastenkivi ja ovi onnelliseen tulevaisuuteen olisi auennut.

Tilausta on lisännyt tiimityöskentelyn uusi tuleminen, ollaan taas kerran siinä syklissä jossa vannotaa kaks plus kahden olevan kuusi.

No tottahan se on, että uusien asentojen ottaminen vaatii harjoitusta. Ryhmädynamiikka on päässyt pahasti unohtumaan maksimaalista yksilösuoritusta tavoiltaessa. Ja tässä opettelussa on lapsipuolen asemaan jäännyt oman itsensä ja oman toimintansa vaikutusten arvioitin. Yksi uupuneiden sulkupolvi sitten puhuimme napautumisesta, kun lähdimme etsimään selityksiä ja ratkaisuja ongelmiin syvän itsetutkiskelun (omaan napaan tuijottamisen) kautta.

Jotain sellaista olin havaitsevinani Kari Murron haastattelussa :

..............
Ryhmän jäsenenä toimiessaan ihmiset eivät ole useinkaan tietoisia omasta toiminnastaan ja sen aiheuttamista vaikutuksista. Sen sijaan he ovat hyvin tietoisia siitä, miten toiset ihmiset toimivat ja minkälaisia vaikutuksia he aiheuttavat. Tällainen ajattelu- ja toimintatapa johtaa organisaatiossa usein siihen, että vaikeita ongelmia tai ristiriitoja ei pystytä ratkaisemaan aidosti, vaan saadaan aikaiseksi näennäisratkaisuja, joiden seurauksena ongelmat jatkuvat tai syntyy uusia ongelmia. (Kari Murto, http://www.jyvaskylankoulutuskeskus.fi/)
.................

Argyris muistaakseni on se profeetta jonka ajatuksiin tässä pohjataan....

Riippuvuuksien ja vuorovaikutusten verkko on loputon tutkimisen aihe:

Onkohan meillä tässä vanha aita joka tukee köynnöshortessiaa vai puuksi kasvanut köynnöshortessia joka pitää vanhan aidan pysytyssä.......

susiraja

Jossain Helsingin pubissa synnytetty urbaani legenda määrittelee asuinkelvolliset alueet seuraavasti:

• I-luokan asuinalue , kehä I sisäpuolinen alue, susia ei esiinny
  
• asuinkelvollinen alue, kehä III sisäpuolinen alue, sudet eivät lisäänny
• asutus omalla vastuulla, kehä III ulkopuolella, susia on tavattu kaikenlaisissa tihutöissä ja puuhissa
  

Molemmat susirajat on selvästi merkitty maastoon (kuva kehä I), kolme kaistaa kumpaankin suuntaan ja liittymät päälle.

Varsinkin sisempi on normaalioloissa ahdettu niin täyteen ajoneuvoja ettei sinne jää edes sudenmentävää aukkoa.

Ulomman vartiointi sen sijaan on heikommalla tolalla, sen ylityksestä selviää hengissä valtaosa hirvistäkin. Tavoitteena tämän epäkohdan korjaaminen seuraavan hallituskauden aikana.

Kehittämissuunnitelmaan kuuluu EU-direktiivi, joka sallisi kaikkien karvaisten otusten vapaan metsästämisen ulomman ja sisemmän susirajan välisellä alueella.

Kun sitä mieshenkilö iltamyöhällä palaa majaansa ( I-luokan alueella, nippa nappa) ja alkaa kertoa tästä ohjelmajulistuksesta, jonka laatimiseen vielä on osallistunutkin, niin on se kumma kun ei ymmärtämystä tahdo löytyä, eikä kuulemma kelpaa selitykseksi miksi kaupassakäynti unohtui...... on se kumma .....

taustaviisas

Taustaviisas saa hommia koska vaan......

missä tahansa näet menestyvän, melkein sankarinmaineeseen nousseen pomon, vähänkin tarkemmin katsoen sieltä löytyy se taustaviisaskin.

Vanhat sananlaskut väittivät että menestyvän miehen takaa löytyy aina tukeva nainen ( toisen tiedon mukaan vainoava anoppi). No nämä tietysti varmistavat sen että mies viihtyy töissänsä, mutta ei vielä takaa menestystä.

Vasta sitten kun tämä töissänsä viihtyvä mies (nykyään yhä useammin myös nainen) oppii valikoimaan itselleen taustatiimin joka uskollisesti 'puhaltaa yhteen hiileen' ja nimenomaan hänen hiileensä, ovet menestykseen aukeavat. Tällaisistakin vain vähemmistö osaa pitää tiiminsä tilaansa tyytyväisinä ja nauttimaan suuressa varjossa uurastamisesta.

Kun on saanut tällaisen taustaviisaan maineen, töitä on tarjolla niin että mahdollisuus ihan aidosti kilpailuttaakin omaa osaamistaan ja työpanostaan, ja samalla välttää niitä ihan pahimpia stressitekijöitä.

Firmassa on muutamia pieniä taustaviisaita, taitavat itse asiassa pyörittää koko putiikkia ihan oman mielensä mukaan.......

Stiiknafuulia tai muu sana, joka ei tarkoita mitään, antaa yliotteen joukossa. Kun se on lisäksi vaikeaselkoinen, sen lausuminen osoittaa, että lausuja on yhteydessä korkeampaan viisauteen.....kertoi Pakkala sata vuotta sitten...

sairasta

Vaikka nämä esimerkit ovat sieltä siistimmästä päästä (yhden Tuusulantien alikulkutunnelin kupeesta), niin en kyllä millään pysty keksimään yhtään järkisyytä että niiden pitäisi siinä olla.

Tottahan on että betonivalu on harvinaisen ankeata ja tylsää pintaa katsottavaksi, mutta eipä se näistä 'koristeista' yhtään kohene.

Tuntematta asiaa sen kummemmin olen ymmärtänyt että tällaiset ovat jonkinlaisia reviirimerkkejä, vähän samaan tyyliin kuin koirat tekevät kuseskelemalla vähän sinne sun tänne.

Toinen laji on sitten se ihan pelkkä paikkojen sotkeminen, jolle ei löydä muuta selitystä kuin että se on pahoinvoivan, täysin munattoman porukan protestia, kun eivät muutakaan osaa tai uskalla.

Onhan sitten vielä se kolmas jengi, joka väittää tekevänsä jotain underground taidetta, vaikeaa siitäkään on repiä mitään huumoria, kun siihen aina kuuluu toisen omaisuuden tärvelemistä ja monen mummon mielen pahoittamista.

Tosin ihan vastaavaa terroria harrastetaan verbaalisestikin, esimerkiksi ne jatkuvasti hoetut v..tut yms. joita julkisilla paikoillakin joutuu kuuntelemaan.

Silmä tottuu, korva puutuu, mutta ei kai sen tarvitsisi ihan näinkään mennä....

ohrana

Suvun kierrossa olevista Joululahjakirjoista Jari Tervon Ohrana kerkesi vihdoinkin minullekin.

Asiaa en ole aiemmin miettinytkään, mutta tämä taisi olla ensimmäinen Tervon romaani, joka tuli luettua. Ei niin että olisin Jaria mitenkään karttanut, sattuu nyt vain olemaan niin, että suunnilleen samoihin aikoihin kun Jari alkoi julkaisemaan romaaneja itse lopetin kaunokirjallisuuden lukemisen (lukemattomista eri syistä).

Nyt kun olen uudelleen aloittelemassa, tulee harmiteltua tätä paussia, paljon hyvää jäänyt väliin. Aivan ilmeisesti Tervoakin pitää hankkia lisää.

Tämä sattui nyt olemaan toinen romaani peräjälkeen, jossa viitemaisema osui kotikunnuilleni ja romaanihenkilöillä oli vahva kytkös tuntemaani esipolvieni elämään.

Edelleen jäin ihmettelemään onko tämä etu vai haitta, sameneeko kertojan tarina liian vahvaan omaan 'muistiin' asioista ja paikoista.

Joka tapauksessa tätä lukiessa minulta jäi ainakin yksi ateria väliin ja minulta se on jo tosi paljon.

luomutaidetta

Paremminkin sattumalta kuin minkään suunnitelman mukaan joulu-kranssi jäi vajan seinään roikkumaan. Koristeista linnut ja säät ovat pitäneet huolen, jäljellä on vain arvokkaasti harmaantunut runko-osa.

Siivotessani muita unohtuneita asioita pihapiirissä huomasin tämänkin, olin jo repimässä pois, kun se alkoi näyttää ihan sopivalta pääsiäis-rekvisiitalta. Pienen valistuspuheen jälkeen myös ruokakunnan päättävät elimet olivat yhtä mieltä kanssani. Niinpä tällä 'luomutaide-esineellä' on roikkumislupa vielä näidenkin pyhien yli.

Toisinaan nuo tavarat löytävät ihan itse seuraavan homman, samoin kuin jotkut meistäkin...

pääsiäinen tuli pihalle

Varhain alkaneet kevätlämpöiset sallivat ensimmäiset ulkoistutukset, toki vielä ruukkuihin, mutta saatiinpa väriä maisemaan.

Mistä sitten lieneekään alkujaan, mutta keltaista sen olla pitää näin pääsiäisenä.

Riippuu nyt sitten kesäntulosta kuinka pitkäksi aikaa tästäkin purkista iloa piisaa, joskus on mennyt hetkessä joskus roikuteltu kuukausi tolkulla.

Eipä tässä olla mitään viherpeukaloita eikä himotarhureita, mutta onhan tällainen aika rentouttavaa puuhaa aina välillä, kunhan muistaa ettei puutarhan hoidollakaan ole niin väliä.

Terapeuttista ilman muuta kun ajatus askartelee pehmeempien juttujen parissa.....

munat

Pitkänä perjantaina on maalattu munia kaikissa niissä ruokakunnissa joissa minä olen pääsiäistä viettänyt.


Ennen kaikkea se on lasten harrastus johon aikuisillakin on tilaisuus osallistua.


Käy se ilman lapsiakin, on tullut todistetuksi, ja kuuluu ihan yhtä kiinteästi rituaaleihin kuin mämmikin, vaikkei siitä edes pitäisikään.

Miltähän se mahtaisi tuntua, jos joku direktiivi kieltäisi munien maalaamisen....

puistonpenkki

Kaikki ei ole ihan kohdallaan, vai onko? No ainakin kunnostusta kaipaavat sekä penkki että ympäristö. Sitten ehkä voisi odottaa näkevänsä asiakkaankin.

Urbaani ympäristö, jossa ei voi istahtaa kannon nokkaan, kaipaa levähdyspaikkoja sinne tänne. Jostain kumman syystä ne vaan keräävät usein ihme jengejä, jotka muun tekemisen puutteessa purkavat agressioitaan ennenkaikkea juuri yhteisomaisuuteen.

Puisto-osaston penkinsuunniteluohjeissa pitäisi lukea (saattaa lukeakin), että penkki ei saa olla rikottavissa ilman konetyökaluja, se ei saa olla siirrettävissä käsivoimin (6 x hörhö), sen täytyy olla helposti puhdistettavissa ulosteista, sinapista, kaikelaisista maaleista sekä savesta, kurasta ja muusta luomutörystä.

Edellisten lisäksi näiden penkkien tulee olla mukavia istahtaa, ympäristöönsä sopivan näköisiä, niiden tulee kuivua itsestää sateen jälkeen ja kestää muutkin sään riepotukset.

Voihan se tietysti olla niinkin, että asennekasvatuksella näitä vaatimuksia voisi vähän lieventää, mutta missäpä olette nähneet valistuksen toimivan kampanja-aikaa pidenpää ........

jos on tietoo, kerro ihmeessä, siirryn sinne kesäksi...............

pakettiremontti

Viime vuosina katukuvaan on ilmestynyt valtavia valkoisia 'telttoja'. Valtaosa mittavista saneerausremonteista ympäröidään putkitelineillä ja katetaan muovikankaalla.

Varsinkin keskusta-alueella tämä lienee pakon sanelemaa sillä muuten jouduttaisiin sulkemaan kulkureittejä paljon laajemmalta alueelta ja varmaan suurimman metelin nostaisivat ympäristön kauppiaat, joiden bisnekset siinä eniten kärsivät.

Onhan se varmaan niinkin, että työmaan pölyt ja pienemmät putoavat esineetkin pysyvät kohtuullisen hyvin teltan sisällä.

Niillä jotka sitten tekevät töitään sisäpuolella on varmaan ihan omat näkökulmansa. Ovathan ainakin jonkinlaisessa suojassa säiltä ja ohikulkijoiden toljotukselta, mutta saattaa siihen liittyä muutakin.
















Samaa mallia käytetään aika yleisesti Firmoissakin, varsinkin kun organisaatioita remontoidaan.

Vedetään ensin huppu päälle ja kutsutaan pieni joukko luottohenkilöitä sisälle telttaan. Puuhastellaan jotain muita häiritsemättä ja sitten joku kaunis päivä riisutaan peitteet ja kaikki saavat ihastella uutta uljasta organisaatiota.

Siisti juttu ja se siitä avoimuudesta ....

meluaita

Aikoinaan kun Kustaa Vaasan tie levennettiin Lahden uuden moottoritien sisääntuloväyläksi, siinä meni vanha yhtenäinen puutaloalue vähän pirstaleiksi. Intiankatu katkesi kahdeksi, kuitenkin nimensä säilyttäen. Toiselle puolelle jäi Vanhakaupunki/Arabia ja toiselle Kumpula.

Vaikka tielevennysten takia osa puutaloalueesta tuhoutuikin, ja kummallakin puolella tuhoa on täydennetty uudisrakentamisella, niin jäljelle jääneet perinneosat lienevät jonkinlaisen suojelun alla.

Arabian puolelle rakennettiin mölyaita, sitä perinteisintä mallia. Kaitpa se suojaa jonkin verran meteliltäkin, ainakin se toimii näköesteenä sillä muuten perinteiset pihapiirit ja talojen ikkunat olisivat päivittäin kymmenien tuhansien ohikulkijoiden edessä kuin tarjottimella.

Tähän vuodenaikaan meluaitaa tärkeämpi varmaan olisi pölyaita, mutta sellaistahan ei taida olla tarjolla. Kesään mennessä lehtien tulo puihin parantaa tilannetta sekä mölyn että pölyn osalta.

Kumpulan puolella tämä suojaus toteutetaan rakentamalla Kustaa Vaasa tien laitaan "Itä-Berliinin muuri" eli opiskelija-asuntoja vieri viereen. Siellä taustalla sitten ovat ne loput jäänteet kaupunginosan historiallisesta miljööstä.



Samanlaisia reliikkejä löytyy myös työyhteisöistä, sieltä ne vaan häivytetään paljon joutuisammin. Arvostusta ja suojelua löytyy vain juhlapuheista.