mielikuvituksella ei ole rajoja, ei ainakaan aamuisin. Ojitetun suo sivuitse kulkiessani näen suuren joukon maailman ihmeistä, muun muassa kuuluisan keltaisen joen.
No tämä ei ole ihan tarkalleen se sama jossa Maolla oli tapana tehdä maraton uintejaan, mutta ihan riittävä herättääkseen hulluja ajatuksia.
Ja toisekseen tämä on vain sellainen 'tilapäisjoki', voimassa vain keväisin ja syksyisin, kesät yleensä kuivana.
Uoma kun aikanaan ruopastiin tuosta pusikon läpi siinä tuli samalla kaiveltua melkoisesti puiden juuria samalla ja niinpä ojaan kaatuilee joka talvi puita ja pusikoita. Mutta eipä se mitään, siitä syntyy ihan itsestään villin erämaan tuntua, mielikuvituksessa siis.
Vaikka nämä mielikuvitusoivallukset ovat vain hetken välähdyksiä, minuutissa ohi, niin useinkin niiden positiivinen vaikutus riittää koko päiväksi.
Eikä tarvita muuta kuin vähän toisenlainen valaistus huomenna ja taas on ihan uusi tarina. Mutta siinä välissä on urbaani päivä ja yö, ja ihan muut mietteet.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti