Suvun kierrossa olevista Joululahjakirjoista Jari Tervon Ohrana kerkesi vihdoinkin minullekin.
Asiaa en ole aiemmin miettinytkään, mutta tämä taisi olla ensimmäinen Tervon romaani, joka tuli luettua. Ei niin että olisin Jaria mitenkään karttanut, sattuu nyt vain olemaan niin, että suunnilleen samoihin aikoihin kun Jari alkoi julkaisemaan romaaneja itse lopetin kaunokirjallisuuden lukemisen (lukemattomista eri syistä).
Nyt kun olen uudelleen aloittelemassa, tulee harmiteltua tätä paussia, paljon hyvää jäänyt väliin. Aivan ilmeisesti Tervoakin pitää hankkia lisää.
Tämä sattui nyt olemaan toinen romaani peräjälkeen, jossa viitemaisema osui kotikunnuilleni ja romaanihenkilöillä oli vahva kytkös tuntemaani esipolvieni elämään.
Edelleen jäin ihmettelemään onko tämä etu vai haitta, sameneeko kertojan tarina liian vahvaan omaan 'muistiin' asioista ja paikoista.
Joka tapauksessa tätä lukiessa minulta jäi ainakin yksi ateria väliin ja minulta se on jo tosi paljon.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti