Niitä aarteita penkoessa tänään osui käteen kuva vuodelta 1938. Siinä on Valperi vanhemman kummisetä Gunnar soutelemassa.
Juuri tämä kuva pysäytti sen takia, että samainen vene oli parikymmentä vuotta myöhemmin minun ensimmäinen oma veneeni, ja senhän joka poika muistaa ja tunnistaa vaikka mistä.
Tervan haju oli ensimmäinen muisto, jonka kuva nostatti mieleeni. Se tuli niin elävästi, että piti oikein tarkistaa, ettei keittiöömme ollut ilmestynyt jostain tervaa. No tulihan tuota venettä hartaasti tervattua keväisin, reilut parikymmentä kertaa, mutta enpä olisi arvannut kuinka voimallinen tuollainen 'hajumuisti' voi olla.
Makujen puolelta on jäänyt yksi yhtä vahva muistikuva. Se on PAX-pastillin maku, joka tulee suuhun aina kun Kossupullo avataan (ei nykyään ihan jokapäiväinen tapahtuma). Pohjat tälle makumuistolle syntyi siinä risupartaisessa vaiheessa kun ennen tansseihin menoa otettiin rohkaisuhuikat kimppapullosta ja sitten päälle koko PAX aski ettei haju paljastaisi huonoja harrastuksia.
Vanhoilla kuvilla on huikea arvonsa juuri siinä, että ne nostavat helposti pintaan muistoja monista sellaisistakin asioista, joita varsinaisesti kuvassa ei näykkään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti