Käyttäytymistä ja liikkumista yleisillä paikoilla pyritään ohjailemaan erilaisilla opasteilla. Useimmiten ne jakavat negatiivisia viestejä, ovat siis eriasteisia rajoitteita ja kieltoja.
Ensimmäisiä mieleeni jääneitä ovat Helsingin raitiovaunuissa olleet emalilaatat nasevine, kaksikielisine teksteineen. Niistä sitä oppi monta sanaa ruotsia, esimerkiksi ”spotta ej på golvet ”.
Silloin kun on välttämätöntä, että viesti tajutaan nopeasti ja yksiselitteisesti, on yleisesti päädytty käyttämään kuvia ja sovittuja symboleja. Liikennemerkithän ovat ehkä parhaiten tunnettu esimerkki tällaisista. Kun niistä vielä on saatu aikaiseksi kansainvälisiä sopimuksia, standardeja, niin voidaan olettaa että tietyllä merkillä on sama merkitys riippumatta maasta tai maankolkasta jossa siihen törmää.
Mitenkään tutkimatta asiaa, olen ollut huomaavinani, että liikennemerkkien yhteyteen on ilmestynyt yhä lisääntyvä määrä kaikenlaisia muita opasteita, kaikenlaisia (epästandardeja) kuvituksia, joista parhaimmillaan kyllä selviää tarkoitus kunhan hetkeksi hiljentyy sitä miettimään. Pahin ongelma tässä on se, että ne ehdottomat määräykset saattavat hautautua yhteen tolppaan kasattuun informaatiotulvaan.
No joka tapauksessa näiden kuva-arvoitusten ratkominen on paljon hauskempaa puuhaa kuin arvuuttelu siitä mitä jollain käsittämättömällä kielellä kirjoitetussa kyltissä lukee.
Väillä tuntuisi olevan tarvetta myös ihmisten välistä kanssakäymistä ohjaava merkistöön, nimenomaan työpaikkakäyttöön, niin paljon ’hyviä tapoja’ tuntuu jatkuvasti vaipuvan unholaan.
Mikähän näköisiä olisivat esimerkiksi ”älä jauha paskaa merkki” tai ”älä panettele kumppaniasi/esimiestäsi” jne….
(Nehän voisivat olla sellaisia vaihtuvia liikennemerkkejä joita voisi sytytellä aina ilmenevän tarpeen mukaan)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti