kirja tuli vihdoinkin luettua. Se on pyörinyt pöydällä jo kuukausi tolkulla, aloitettu jo useampaakin kertaan ja vihdoin luettu tosi monessa pätkässä.
Tämä ei suinkaan johtunut lähes kuudesta sadasta sivusta tai kerronnan takkuisuudesta, vaan ihan uudesta ilmiöstä omalta kohdaltani.
Muistaakseni luin ensimmäistä kertaa teosta jonka henkilögalleriassa lähes kaikki olivat 'tuttuja'. Tuttuja sillä tavalla, että isovanhempieni ja heidän vanhempiensa sukupolvet ovat asuneet ja eläneet romaanin miljöössä ja käyneet läpi samat historian vaiheet, minulle he ihmisinä ja tarinoina muodostavat osan omaa kasvuhistoriaani.
Henkilöt poistuivat jo aikanaan, mutta kaupunki itse jatkoi kehitystään ja me jälkeläiset omia historioitamme ja kulkemisiamme siinä.
Tästä tuttuudesta johtuen ajatus lähti lähes joka sivulta harhailemaan muisteluihin ja rakentelemaan täydennys- ja jatkotarinoita, välillä jopa päiväkausiksi.
Kirja on jo tarpeeksi arvioitu ja kehuttu niin ettei siihen enää ole muuta lisättävää kuin tämä sykähdyttävä henkilökohtainen kokemus... eli täytyy sen olla hyvä
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti