suojamuurit

Varmistamisen maksimointi on todella kallista puuhaa, silti siihen aina silloin tällöin näkee pyrittävän. Otetaan vakuutusta vakuutuksen päälle, ei lasketa kokonaiskustannuksia, ei olla realisteja todellisten riskien suhteen.


Tavallinen selviytymisstrategia on rakentaa suojamuureja joko todellisia tai kuviteltuja ulkopuolisia uhkia vastaan.

Joskus suojasta tulee itsetarkoitus, keskitytään vaan maksimiturvan varmistamiseen ja unohdetaan se hyvä mitä alun perin oltiin suojaamassa tai unohdetaan jopa tarkistaa onko sitä hyvää tai niitä uhkia enää olemassakaan.

Jos suoja ei toimikkaan, menee rikki tai ei päde muuttuneisiin uhkatekijöihin, seurauksena on uskon romahtaminen oman toiminnan erinomaisuuteen , pohjan putoaminen rakennelmilta, jotka kaikki perustuivat mielikuvaan ehdottomasta turvasta.

Jotensakin tällaisesta prosessista oli kysymys kun hyvin pärjännyt, itseensä tyytyväinen kolleega romahti kesken kaiken. Töppäsi ja tunaroi, niinkuin me kaikki jossain vaiheessa teemme, muttei pystynyt hyväksymään sitä ettei ollutkaan koskematon ja arvostelujen ulkopuolella. Suojamuurit olivat todellisia, ne vaan romahtivat ja hän itse jäi alle eikä kestänyt painoa...

... ärsyttävä tapaus kaikkinensa, mutta siitä huolimatta todella masentavaa olla todistamassa...