Oja pahanen, joka kuljettelee menneen talven sulaneet lumet, on hetken melkein joki, jonka yllä paju osaltaan virittelee kevään alkua.
Muutokset luonnossa tapahtuvat siihen tahtiin, että joka päivä on ihmeteltävänä uudet näkymät.
Tässä menossa harhautuu tunteeseen että eilisestä on jo viikko ja kun päivät hupenevat muutenkin kiihtyvällä tahdilla niin tässäpä lisää vauhtia resinaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti