Jo pari viikkoa minua on vaivannut pakkomielle uudesta kamerasta. Se on sellainen periodinen vaiva joka iskee muutaman vuoden välein ilman mitään niin kovin selvää järkisyytä.
Kuvausharrastukseni on aina pysytellyt sellaisella näpsyttelytasolla, joten tekniset vaatimukset ja hienoudet eivät ole koskaan nousseet kovin korkealle, muita kriteerejä olen sitten keksinyt vaikka mitä.
Digiaikaan siirryin jo kolme kameraa sitten. Esikoinen tuli hankittua Amsterdamin lentoasemalta kiireessä, hetken mielijohteesta, ilman yhtään oikeankielistä ohjelappusta. Onneksi se Philips oli niin yksinkertainen, että kaikki tarpeellinen selvisi 'kovan kantapään kautta' menetelmällä.
Käytössä oleva pokkarini (Sony Cyber-shot, 5,1 mpix, 3 x optinen zoom) on tosi hyvä näpsyttelyvehje ja vielä ihan oikeasti taskukokoa, niin että tulee kuljeteltua mukanakin.
Nyt vaan onnettomuudeksi tuli kahvitunnilla luettua jotain alan lehteä, jossa oli esitelty kamerauutuuksia laidasta laitaan. Jotenkin siitä joukosta erottui tuo Olympuksen SP 550 uz, joka näytti pitävän sisällään kaikki ne jutut joiden perään on tullut joskus haikailtua. Kauppaan sitä luvattiin joskus keväällä.
Runsas viikko sitten ON-OFF liike ilmoitteli myyvänsä SP550:stä tarjouksena, joten painelin työpäivän päätteeksi katsastamaan (ja henkisesti valmiina ostamaan saman tien). Onneksi sen sekatavaraliikkeen myyjä oli niin nuija, ettei tiennyt kamerasta yhtään mitään (tuskin kameroista yleensäkään), mutta innokkaana myyntimiehenä rupesi vielä tarjoamaan kameraan täysin sopimattomia akkuja ja muistikortteja lisävarusteiksi. Se siitä kaupasta, vaikka ostokuumeessa olikin, joku kontrolli sentään vielä pelasi.
Kun sitten illalla surfaillessani huomasin, että samaa kameraa myytiin (parin viikon odotusajalla) 100 € halvemmalla, niin rupesin ihan oikeasti harkitsemaan netti-kauppa-kauteni aloittamista.
(tähän päivään mennessä en ole sitä kautta hankkinut muuta kuin yhdet lentoliput kerran kiireessä).
Projekti hautaantui suunnitellun matkalle lähdön ja muiden häslinkien jalkoihin, kunnes tänään taas into nousi ylivoimaiseksi. Vähän epävarma olo kun tällaista hankintatapaa harjoittelee ensimmäistä kertaa.
Vasta ihan loppusuoralla tajusin että firma, josta olin tilausta tekemässä, olikin Ruotsalainen. Päädyin kuitenkin siihen. Ajattelin että pitäähän sitä edes kerran elämässään luotaa ruotsalaiseenkin.... mutta katsotaan nyt sitten mitä tuleman pitää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti