Silmä on jo tottunut langattomaan ympäristöön niin hyvin, että ihan säpsähtää osuessaan voimalinjalle ja niitä vielä löytyy susirajan sisäpuoleltakin. Lähelle kun joutuu niin ei voi muuta kuin todeta mahtavaksi rakennelmaksi.
Silloin kun olin pahimmassa kyselyiässä eno selitti että niissä ohkaisemmissa johdoissa on ihminen kummassakin päässä ja ne kertovat toisilleen juttuja. Paksummissa johdoissa taas on sähkötehdas toisessa päässä ja sähköllä käyviä koneita toisessa päässä.
Sähkö se vielä kuljeskelee lankoja pitkin, mutta tiedonsiirto yhä useammin langattomilla ratkaisuilla, ja missä lankoja (kuituja) käytetäänkin, ne on hyvin katseilta piilotettu.
Näitä tuli mieleen kun vahingossa (epähuomiossa) eksyin käyttämään naapurin langatonta laajakaistaliittymää (omakin on) ja seuraavaksi olinkin jo aprikoimassa tietoturvajuttuja. Nehän ovat maallikolle enemmän tai vähemmän uskonasioita, minä ainakaan en ole kovin vakuuttunut myyntimiesten vakuutteluista.
Lankojen kanssa kaikki oli konkreettisempaa, yksinkertaisempaa, hitaampaa ja kalliimpaa…
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti