Työmatkan varrella oikaisen pienen puistikon läpi. Siinä lähellä on vanhainkoti, josta useina aamuina on köpöttänyt mummo tai pari istuskelemaan, ruokkimaan oravia ja katselemaan hommiinsa rientäviä työn orjia.
Vaikka hyvin tiedän, ettei tähän vuodenaikaan kukaan viitsi moista harrastaa, niin silti puisto tuntui yllättävän tyhjältä, kulttuurishokki.
Yleensä tämän aamulenkin aikana näen jotain tai mieleen juolahtaa asioita, joista riittää potkua pitkälle päivään.
Tänään jäi mieleen vain tuo tyhjä, luminen ja kylmä penkki pimeässä puistossa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti