Ympäristörakentaminen on yleensä funktionaalista, palvelee jotain ihmisen tarpeita tai toimintoja. Näihin tarpeisiin harvemmin lasketaan mukaan esteettisiä asioita, ja silloinkin kun näin tapahtuu, kauneusarvot ovat jonkun yksityisiä, kaukana arkipäivän ihmisestä.
Parhaimmillaan tietysti saadaan aikaan toimivaa ympäristöä jossa myös viihtyy. Onnistuessaan ympäristörakentaminen voi tuottaa silmäähiveleviä tuloksia eikä niiden tosiaankaan tarvitse olla mitään monumentaalisia rakennelmia.
Se kuinka paljon urbaaniin ympäristöön investoidaan asumisen, liiketoimintojen ja kulkuväylien lisäksi, näyttää vahvasti riippuvan maantieteellisestä sijainnista.
Tässä lähiympäristössä asiasta voi tehdä havaintoja esimerkiksi siirtymällä lännestä itään, jossain etelä-Suomen korkeudella, lähtien jostain Ruotsista päätyen Uralille. Kun sillä matkalla katselee pihoja, katuvarsia, puistikoita ja joutomaita kokee melkoisia kulttuurishokkeja useammankin kerran. Mitähän ne viihtyvyystekijät sitten loppujen lopuksi ovat?
Tätä selvää siisteysjärjestelmää sotkemaan on sitten kehittynyt spray-maali terrorismi, joukko pahoinvoivia jotka ovat ottaneet kutsumustehtäväkseen pahoinvoinnin levittämisen ihan demokraattisin periaattein.
"Mitä siistimpi paikka, sen houkuttelevampi kohde."
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti