Välillä tulee niitä päiviä, jolloin vaan on parempi ruveta ajattelemaan jotain hyvää muistoa
Jokaiselle osuu kuolemia ja muita vähemmän mukavia juttuja ihan lähipiiriin aina joskus, usein vielä yllättäenkin. Johtuisikohan yllätys siitä, että noita ikäviä juttuja välttää ajattelemasta niin pitkään kuin mahdollista.
Nyt kun noita sattumuksia on ilmestynyt muutamia lähinnä työyhteisön piirissä, olen huomannut olevani todella hämmentynyt ja neuvoton. Oikeaa ja sopivaa reagoimistapaa ei oikein tunnu löytyvän.
Tuttuja jo kymmenienkin vuosien takaa, tavallaan tuntuvat melkein omaisilta, mutta toisaalta kanssakäymisten muodot ovat olleet niin rajoittuneita, ettei tavalliset tunnepohjaiset reaktiotkaan tunnu luontevilta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti