torstai 22. helmikuuta 2007

yksi lapsi



Tutissa sopiva annos bakteereja

Vauvoja ei tarvitse hysteerisesti varjella lialta, vaan pudonneen tutin voi laittaa suuhun huuhtomatta. Näin vauvan vastustuskyky saa sopivia virikkeitä. (Orion Kotiapteekki – lehti 1/2007)

Yllä oleva lainaus vastaa sitä filosofiaa jonka hengessä vielä oma sukupolveni kasvatettiin. Bakteerikammo ja ylihygieenisyys ovat myöhempien aikojen keksintöjä ja tämän päivän vitsauksia.

Se, että lastenlapsemme kärsivät selvästi enemmän allergioista ja muista yliherkkyys vaivoista, ei varmasti selity pelkästään hygieenisyyden haittapuolilla. Kyllähän he joutuvat varttumaan sellaisessa ympäristössä ja heidän suuhunsa tungetaan sellaisia aineita, joista ei muutama kymmenen vuotta sitten oltu edes kuultu. Silti minusta tällainen ’luonnonmukainen rokottaminen’ tuntuu ihan järkeenkäyvältä selitykseltä ja sen puolesta löytyy ainakin saman verran todisteita kuin sitä vastaan.

Jotenkin käy sääliksi niitä onnettomia kasvattajia, jotka puolihysteerisinä ovat jatkuvasti sitä tuttia viruttamassa.

Kiinassa on perinteisillä menetelmillä ja tavoilla paljon suurempi arvostus kuin länsimaissa yleensä. Tämä on ollut erityisen näkyvästi asian laita terveydenhoidon alalla. Käsityksissä terveellisistä elämäntavoista ja käytännöistä löytyy paljon samanhenkisyyttä edellä olevan tutti-lainauksen kanssa.

Juteltuani aiheesta muutaman ihan satunnaisesti tapaamani nyky-Kiinalaisen isä ja äidin kanssa, kuulin sellaisenkin mielipiteen, että käytössä oleva ’yhden lapsen politiikka’ olisi johtamassa muuttuviin käytäntöihin tässäkin suhteessa. Vanhempien silmäterä, se ainokainen, joutuu aivan uudenlaisen huolenpidon kohteeksi, eikä siinä enää ole tukena tuhansien vuosien kokemusta. Tämä nähtiin tosi suurena kansanterveyden uhkana nousevan sukupolven osalta.

Jos tämä uhkakuva alkaa toteutua, niin sen rinnalla joku lintuinfluenssa seurauksiltaan jää todella pieneksi vitsaukseksi.

Kaikkea sitä tulee miettineeksi pieniä lapsia katsellessa…..

Ei kommentteja: