Kaikkea sitä sattuu, noin vain yks kaks.
Vähän kiukkupäissäni lähdin kotia kohti ja heti ensimmäisen mäen alla vetäisin oikein kunnon lipat. Eli liian pitka askel ja siitähän vaan jalat alta ja ukko tantereeseen.
Lonkka mustana, tai oikeastaan riemun kirjavana ja kädessä pieniä luunmurtumia, vähän kipulääkitystä ja ensimmäinen työtapaturma aikakirjoihin. Jäi aika viimetippaan senkin hankkiminen.
Vähän nololta tuntui kupsahdella ihan selvin päin kirkkaalla päivän valolla. Jotain ilahduttavaa sentään siihenkin liittyi. Bussipysäkki oli ihan vierellä, ja ennenkuin pääsin tolpilleni, sieltä jo kerkesi yks tyttölapsi kyselemään että kuis kävi.
Taas joku välitti, kiitti vaan.......
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti