Shanghain satamasta
Lukioaikoina tökkäsi aina silloin tällöin sen verran rankasti, että tuli haaveiltua erilaisista katoamistempuista. Todellakin vain haaveiltua sillä minnekään ei koskaan tullut lähdettyä.
Useasti ratkaisuna oli merille lähtö, olihan minulla hyvä sankariesikuva, isosetä joka oli tempun tehnyt jo poikasena ja jatkoi valitsemaansa elämäntapaa koko ikänsä. Ja kaikesta ulkoisesta päätellen sedällä asiat olivat paremmin kuin veljillään ja serkuillaan maissa.
Haaveet siirtyivät uniin. Jostain syystä niissä unissa aina päädyin Shanghain satamaan. Todelliset tietoni Shanghaista perustuivat lukemiini kirjoihin ja niissä tuoreimmatkin kuvaukset oli useiden vuosikymmenten takaa.
Kun nyt vihdoinkin satuin reissullani poikkeamaan Shanghaissa, saatoin vain todeta ettei satama ja paikka yleensäkään olisi voinut enempää poiketa noista mielikuvista.
Se ei sinänsä hämmästyttänyt, sata vuotta vanhoilla asiatiedoilla ja mielikuvituksella rakennettu kuva tuskin koskaan voikaan vastata nykytodellisuutta. Tässä yhteydessä vaan tuli mieleeni että kuinkahan paljon ihan arkitodellisuudessa tulee luotua vääriä mielikuvia, vedettyä johtopäätöksiä ja tehtyä typeriä päätöksiä ihan vaan sen tähden että niiden pohjana olevat perustiedot on päässyt vanhenemaan.
Tämä tietysti koskee itseäkin, mutta helposti tunnistin joukon kollegoja suursyntisiksi tässä suhteessa. Eikä se tosiaankaan ole ikäkysymys, vasta koulun penkiltä tulleet saattavat sortua ihan samoihin synteihin. Jotenkin tämä on kytköksissä liian rajoittuneisiin näkökulmiin, jonkinlaista aikaperspektiivin huomiotta jättämistä.
Voi että on välillä vaikea nauramatta kuunnella visioita ja skenaarioita joiden lähtökohdista paistaa tällaiset puutteet.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti