maanantai 16. heinäkuuta 2007

tiira



Kalatiira (Sterna hirundo) , vanha helsinkiläinen.

Tiiroja täällä on kait ollut niin kauan kuin Helsingillä on ollut merenrataa, tai siis muistin mittakaavassa ikuisesti.

Vaikka se onkin joutunut sopeutumaan kaupungin kasvuun ja ihmisten toiminnan aiheuttamiin kaikenmoisiin häiriöihin, se on pysynyt hyvin omissa hommissaan rupeamatta loisimaan vieraissa kulttuureissa, toisin kuin monet muut linnut.

Ne syövät edelleen rantavesien pikkusinttejä, pysyvät poissa kaatopaikoilta, grillikioskeilta ja muilta ihmisten apajilta joilla lokit, varikset ja muutamat muut siivekkäät mellastavat.

Vaikka yleensä kaikki linnut puolustavat hyvinkin aktiivisesti pesiään, niin ärhäkät tiirat ovat siinä puuhassa ylivetoja. Jokainen kaislikon reunoja soudellut tietää että lokkien pesinnän häirinnästä selviää paskotuksi tulemalla, mutta tiiran häiritsijä saa helposti terävän nokan kopauksia päälakeensa, vähintäänkin pitää väistellä tosi raivokkaita hyökkäyksiä.

Ja meteli on kuin rantaruotsalaisten rapujuhlilla ....




Ei kommentteja: