Ison ikäeron arvellaan usein tuovan automaattisesti mukanaan ongelmia, joiden sanotaan johtuvan esimerkiksi jostain mystisestä sukupolvien välisestä kuilusta tai aidoista. Selitys pitää sisällään oletuksen, että ikäerosta johtuen oltaisiin jollain tavalla kyvyttömiä ymmärtämään toisiamme ja kommunikoimaan keskenämme. Potaskaa...Kun tällaisia ongelmia kuitenkin melko yleisesti ilmenee, niin parempana selityksenä ole alkanut pitää rooleja. Sillä joka haluaa tiukasti pitää kiinni jostain ikään perustuvasta roolijaosta, on vaikeuksia varmasti riittämiin.
Jos pystytään hyväksymään esimerkiksi sellainen tosiasia, että asiantuntija saa olla asiantuntija iästä riippumatta, tullaan jo paljon paremmin toimeen. Samalla on kyllä muistettava ettei asiantuntijuus ole mikään kaiken kattava ominaisuus vaan usein koskee vain hyvin kapeaa sektoria, eli 'överiksi meno' on ihan konkreettinen riski.
Työyhteisöissä tämä on hyvinkin ajankohtaista pähkäilyä kun kouluista kirmaa laitumille sukupolvi täynnä tietoa asioista, joista me seniorit ei olla vielä edes kuultu. Sille tiedolle pitää antaa mahdollisuus, mutta toisaalta ei pidä höyrähtää ajattelemaan että nämähän sitten pärjäävät ylivoimaisesti kaikkien muidenkin juttujen kanssa, niinhän se ei tosiaankaan ole ....
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti