Jälleen yksi iltapäivälukemisto.
Joskus kouluvuosina tuli ihasteltua sitä Konsta Pylkkäsen ajatuksen ja sanankäytön nokkeluutta joka oli senaikaisen lukemistoni joukossa aivan ylivoimainen.
Huovista on tullut toki tässä välilläkin silloin tällöin lueskeltua, vaikkei hän jostain kumman syystä olekaan päässyt oikein koskaan suosikikseni. Jotenkin jää fiilis että hyväkin huumori on mollivoittoista (ehkä elämä on).
Konstan kortteerin etsintä on taas kerran hyvä oivallus peilata viime vuosikymmenen muutoksia, samalla vanhenevan korpifilosofin sopeutumis- ja selviytymisstrategioita.
Hyvä juttu, mutta seuraavaksi kyllä luen jotain muuta ....
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti