maanantai 27. elokuuta 2007

lievää kleptomaniaa


Joku pulavuosien geeni minulle on tullut ihan syntymälahjana. Kun saan kynän käteeni, pistän sen taskuuni automaattisesti.

Vaikka kaikki paikat on ollut jo vuosikausia pullollansa erilaisia kyniä tapa senkun jatkuu. Se jatkuu siitäkin huolimatta että kotona nousee kohtalainen poru jokaisesta uudesta kynästä. Se jatkuu vaikka en elämäni aikana edes teoriassa kerkeisi nykyistäkään varastoa kirjoittamaan loppuun kuin ihan häviävän pieneltä osin.

Kuulakärkikyniä, lyijykyniä, tussikyniä ja ties mitä.

Suurin osa niistä on tietenkin firmojen mainoskyniä, jotka on tarkoitettukin mukaan otettaviksi, mutta mahtuu joukkoon varmasti muutama sellainenkin, jota joku on jäänyt kaipaamaan.

Silti väittän, että en ole tehnyt yhtään harkittua varkautta tällä alalla.

Sillä aikaa kun itse mietin mihin hyvään tarkoitukseen voisin tämän ryöstösaaliin tunkea niin joku ihmismielestä ja oudoista tavoista perillä oleva voisi selittää mistähän tässäkin on kysymys.

Ei kommentteja: