Tänään näytti tältä
Pihasyreeni eli sireeni (Syringa vulgaris), urbaani orkidea, voi hyvin missä vain ja on nyt parhaimmillaan
ei niin karua pihapiiriä ettei puolivilliintyneet pusikot rehottaisi ja peittäisi taakseen kaiken pikkuhijaa ränsistyvän......
Juhannusruusupuska (Rosa pimpinellifolia), räjähtää jo huomenaamulla ihan täyteen kukkaan ja on yhtä menestynyt ja sitkeä tontinvaltaaja kuin sireeni.Isomummon torpan taustalle istutettu yksilö oli vuosikymmenten saatossa vallannut koko sen maa-alueen joka jäi torpan ja synkän kuusimetsän väliin, eli sellainen tuhannen neliön läpipääsemätön piikkiviihdakko.
Kuusessa (Picea abies) on uusi käpy jo löytänyt muotonsa ja uudet neulaset ovat raikkaaan vaalenvihreinä värjänneet tummanpuhuvan kuusikon lähes valoisaksi.
Kerran palasin tutkimusretkiltäni taskut täynnä näitä punervia, pehmeitä ja pihkaisia käpyjä. Vaikka siitä on jo aikaa kulunutkin, opetus on kyllä elävästi muistissa...
Kaikilla ei mene yhtä hyvin, mutta hengissä vielä ollaan. Jos ei joku hermostunut emäntä määrää kaadettavaksi niin kituutusta voi vielä jatkua vuosikausia......
Joutomaa on vehmaimmillaan, vihreetä on vaikka lampaat söisi. Täällä se haisee oikea kesä ja löytyy aamujen komeimmat pintasumut.....
Sorsilla (Anas platyrhynchos) ei ollut minnekkään kiire.
Aamuauringossa oli mukava lämmitellä, keskellä tietäkin, jalankulkijat saivat väistellä.
Siinä oli stressitöntä oloa ja oikeaa asennetta.....
........ ja sitten taas jaksaakin päivän keskittyä pohtimaan strategioita muutoksesta selviämiseen ilman sen suurempia vammoja.
Toisinaan työpäivän parhaita paloja tuntuvat olevan työmatkat, ruokatuntikin menettelee....
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti