No kun ei ole tapana jättää mitään viime tippaan, niin ryhdyin siihen veroilmoituksen tekoonkin heti aamusta. Huomenna se olisikin sitten ollut jo myöhäistä.
Eihän sen puuhan enää kovin kummoista pitäisi olla, melkein kaikki valmiina esitäytetyssä ehdotuksessa, sen kun rykäiset annat mennä.
Kun nyt ennakkotieto kuitenkin vaikutti kovasti siltä, että joulukuussa olisi tulossa meikäläisen talouden mittapuissa ihan kohtuukokoinen muistutus, niin se pisti etsimään kaikkia mahdollisuuksia keventää tulossa olevaa kohtaloa.
Jos nyt sitten viranomainen vielä näkee asiat samalla tavalla kuin minä, niin aamupäivän uurastuksella uskon päässeeni aika lähelle tasatulosta, siihen jaksaisin olla tyytyväinen.
Kun puolilta päivin olin kiikuttamassa postiin tätä lyyristä eepposta, niin muistin yllättäen että taas on kulunut kymmenen vuotta passin hankkimisesta. Ja kun tuli just ostettua ne lennot pitkälle itään, niin tässähän tuli vielä passitoimisto reissukin tehtäväksi.
Nykymääräysten mukaan sen kuvan pitää olla just eikä melkein niin kuin ohjeissa sanotaan, etkä saa nauraa , et edes hymyillä. Sehän meiltä käy ihan luonnostaan.
Passitoimistossa oli kyllä rituaaleja yksinkertaistettu sitten viime käynnin, mutta osuipahan kuitenkin täälläkin paikalle ne jononvenyttäjät, joilla itsellään ei ole mihinkään kiire, välillä tuntuu ihan siltä kuin heidän ainoa tehtävänsä olisikin saada aikaa kulumaan, sekä omaa että muiden. Tällä kertaa sitä virkaa yksi äänekäs perhekunta, joka ei sulattanut ajatusta ettei kotiin jäänneen mummun passia, velipoja moottoripyöräkorttia ja omia rikemaksuja voinut hoitaa samalta luukulta ja yhdellä kupongilla! Sepä olisinkin jo melkoinen palveluntehostamistemppu, ei muuta kuin työryhmä miettimään miten se toteutetaan....
Töihin sitten kerkisinkin iltapäiväkahvien aikaan, ihan sopiva hetki liittyä uurastajien seuraan....
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti