pikälle pois

Syksyn hektinen meno alkoi häiritä siinä määrin, että parin viikon paussi tuntui olevan paikallaan. Lentää hurautan senverran pitkälle, ettei tarvitse edes yritää pitää yhteyksiä ennenkuin sitten marraskuun puolivälissä ...

solmussa

Välillä tuntuu että jutut on ihan solmussa vaikka kaikki näkymät ja visiot on ihan kristallin kirkkaana edessä .....

bussikirja

Sopiva luettavaksi (pätkittäin) bussimatkojen aikana.

Kolme riittävän tiivistä ja jännitteistä novellia, niin että oli varsin helppo jatkaa aina siitä mihin edellisessä keskeytyksessä jäi.

Hannu Raittila kirjoittajana oli ihan uusi tuttavuus ja tyyli tuntuu olevan ainakin omaan ajatukseenjouksuuni sopiva.

Novellien aiheet ihan todentuntuisesta elämästä, höyryveturiajasta sotamuisteluksien kautta yhdeksänkymmentäluvun laivuriyrittäjän arkipäivään.

Täytyypä kaivella esiin mitä muuta Raittila on kirjoitellut ....

ruusunmarja

Aikoinaan äiti syötti meille mukuloille niin tarmokkaasti ruusunmarjasosetta, että vielä vuosikymmentenkin jälkeen tunnen vähän antipatioita koko ruusujen heimoa kohtaan.

Samalla tavalla se näyttää toimivan muillakin elämän alueilla, yksittäinen epämielyttävä kokemus leimaa pitkäksi aikaa hyvinkin laajan piirin vähintääkin epäilyttäväksi ...

levotonta

.


toisinaan unet ovat tosi käsittämättömiä, suorastaan pelottavan järjettömiä, onneksi aika harvoin ..

_

harakka

Aina löytyy joku, joka haluaa vahtia asioita vähän tarkemmin ja huipultahan se näköalapaikka löytyy kätevästi.

Meidän kulmakunnalla sitä virkaa hoitaa luonnevikainen harakka kätyreineen, muillakin elämänalueilla on helppo tunnistaa vastaavanlaisia ilmiöitä ...

viihteen/kulttuurin sekakäyttäjä

kun päivän harmeihin tarvitsee kompensaatiota, eikä jaksa ihan joka ilta istua kaljallakaan, niin nk. kulttuurittapahtumat tarjoavat ihan toimivan vaihtoehdon (ainakin vaihteeksi).

Tämän risasen syksyn myötä minusta on kehittymässä näköjään jonkinlainen kulttuurin/viihteen sekakäyttäjä. Kun tarjontaa on, ja tuttavapiirillä monenlaisia mieltymyksiä, ei tarvitse muuta kuin vastailla yes 'lähdetkö mukaan' kyselyihin.

Torstai-ilta sitten menikin Kansallisteatterissa yhdenmiehen shown merkeissä. Vitsiä ja sarkastista huumoria imitaatioilla höystettynä, senhän Puotila osaa. Taitaa olla niin, että jo pelkkä miehen maine ja riittävän laaja ihailijakaarti pitää katsomon täynnä, kaikki suunnitellut esityskerrat.

Nopeastihan siinä reilut pari tuntia hurahti eikä puutunut pehva. Rentouttajanakin esitys toimi siinä kuin mäyräkoirakin .... mutta kuitenkin seuraavaksi joitain muuta lajia minulle ....

____________________________

JUKKA PUOTILA -SHOW

Näyttelijä Jukka Puotila marssittaa ensimmäisen kerran noin 60 erilaista henkilöhahmoaan kotiteatterinsa, Kansallisteatterin Suurelle näyttämölle. Vanhojen tuttujen lisäksi Puotilan kavalkadissa on tämän hetken kuumia nimiä pintajulkkiksista poliitikkoihin.

smokkijätkät - suuri rottakeikka

Taas yksi ennakkonäytös, enakko-odotukset taisivat olla vähän turhan suuria.

Yleensä kokemukset ennakkonäytöksistä ovat olleet positiivisia, nyt ei ihan. Aika paljon sähläämistä tekniikan kanssa, esityksessäkin pieniä sekoiluja, eikä yhteenpelaaminenkaan vielä oikein sujunut.

Ihan hyviä yksilösuorituksia (osa) ja varmaan ajan kanssa tästäkin voi hioutua kelpo esitys, jos jaksavat yrittää.

Tarina/juoni on senverran ohut ettei siitä ole kantavaksi voimaksi, kunhan piisaa sitomaan yhteen laulut ja luritukset.

Studio 51 on sopivan ilmava ja kostea esityspaikaksi ....

tuulenpesiä

Aikoinaan tutkin asiaa ja huomasin että puista löytyi linnunpesiä ja tuulenpesiä. Linnunpesistä löytyi munia, tuulenpesistä ei mitään, ihme juttu.

Sitten opin lukemaan ja selvisi että tuulenpesä olikin jokin koivua riivaava tauti tai epämuodostuma (olisiko peräti geenivirhe) ja niin hävisi romantiikka tästäkin asiasta.

Firmassa suosituksi noussut hokema, asiat ovat sitä miltä ne näyttävät, ei siis pidä tässäkään paikkaansa. Jos pitäisi, kuvassa varmaan olisi harakoiden Hitas-asuntola ....

siinäkin soi blues

... syksyn lehti, maahan ehti, siinäkin soi blues ....

päivänvalossa

Päivävalossa moni juttu näyttää vähemmän dramaattiselta kuin yön pimeinä hetkinä ...

jalanjäljet

Ronttosauruksia on ihan oikeasti, katso vaikka, siinä näkyy jalanjäljetkin !

Kun tämä havainto ja todistelu tuli ponnekkaasti metrin korkeudelta, niin pakkohan siihen on luottaa ...

juhlakengät

Isot bileet, pieni juhlija, jalka väsyi, eipä haittaa, monot sivuun ja menoksi ....

pienet punaiset marjat

Aamulla jo töihin mennessä voi nähdä punaista, mutta ei se ole niin vaarallista ....

saniainen

Saniaisia (Pteridophytina, aiemmin Filicophytina) esiintyy Suomessa 38 lajia, en yritä edes arvailla mikä niistä rusahti näyttämään syksyn merkit rantaojamme reunuksilla.

Monessa muussakin jutussa tyyppien väliset yhtäläisyydet ovat niin silmäänpistäviä, että suuretkin erot jäävät helposti huomiotta .....

loistava vaahtera

Metsävaahtera (Acer platanoides) eli vaahtera on siinä mielessä hauska puu, että siinä saattaa samankin puun eri oksat olla talveen valmistautumisessa aivan eri vaiheissa.

Firmaa lähdetään kohtapuoliin hoitamaan ihan uudella organisaatiomallilla, joka merkitsee monelle huomattavia muutoksia. Henkilöstö käyttäytyy kuin vaahtera, osa ei näytä vielä noteeraavan asiaa mitenkään, toiset juoksee ympyrää pää punaisena ja jotkut superpessimistit ovat jo repineet ihokkaansa ja 'pudottaneet lehtensä' ....

aavistus tulevasta

Vaikkei rantapusikoissa olekkaan ruskaa, niin silti merkit vuodenaikojen vaihtumisesta on selvästi näkyvissä, siis niille jotka ovat tottuneet näitä maisemia katselemaan .....

Monella muullakin elämän alueella on niin, että tämän päivän näkymiin perustuen tietoa tulevasta on paremmin niillä, jotka ovat tottuneet kyseistä ongelmaa pähkäilemään ...

Tämä tieto vaan tuppaa jäämään dynaamisen hössötyksen alle (haitalliseksi koettuna hidasteena), eli siitä vaan hyviä käytäntöjä uusiksi, seuraavalla kerralla sitten taas on käytettävissä uusia opettavaisia kokemuksia ...

Älykääpiöt

Vauhdikas ja hyvin hoidettu homma. Eipä kerennyt tulla mieleen menneen viikon tökkimiset eikä nousevan viikon näppylät.

Viihde viihteenä, tämä on hyvä esimerkki siitä että kevyttuotteetkin voivat olla tosi hyviä (vaikka harvemmin niin taitaa olla).

Päivänpolitiikasta irvailu ei tietysti kaikkia naurata, mutta monesta se kyllä tuntuu lähinnä naurattavalta ....

____________

http://www.komediateatteriarena.fi/lumikki.htm

junalukemisia 3

Se tavallinen tarina taisi olla ihan sieltä Salaman tuotannon alkupäästä. Aika karua kerrontaa ja ihan kuin tekstiin olisi jäänyt aimo annos luomisen tuskaakin.

Muut lukukokemukseni Salamasta ovat kyllä olleet selvästi positiivisempia. No joka tapauksessa jäi varmaan pari junakeppanaa ottamatta kun murehti läpi tämän synkistelyn.

Joku varmaan löysi sitten myöhemmin tämänkin ja hyvässä lykyssä vielä uteliaisuuttaa lukaiseekin ....

junalukemisia 2

Veikko Haakanan "kivan päivän", maailmankuvaa luukkupöksyjen näkövinkkelistä, olen varmasti joskus aikaisemmin lukenutkin. Siitä ei vaan ole jäänyt juurikaan mitään muistiin.

Eikä jäänyt nytkään. Nukahdin melko alkusivuille ja herätessä olikin jo kiire kerätä kamansa ja hypätä Parikkala Cityn hulinoihin. Siinä se Haakana unohtui jatkamaan matkaa kohti Joensuuta, tervemenoa, toivottavasti kelpasi jollekulle ....

junalukemisia 1

Jouduin tässä vähän junamatkailemaan ja kun junaravintolan hinnat ovat mitä ovat, niin päätin kulutella aikaani säästeliäämmän kaavan mukaan eli lueskelemalla.

Vielä kun oikein aloin pihtailla, niin lastasin matkakassiin pinon vanhoja pokkareita (perintöläjästä), samalla ajatuksena iskeä kaksi kärpästä yhdellä iskulla. Pokkari on reissussa helppo jättää kiertoon kun itse on sen kanssa valmis. Ja taas hupeni ongelmapino yhdellä ...

Hämärästi muistan joskus kuulleeni tästä seitsemänkymmentäluvun maailmanparantajasta , Sisilian toisinajattelijasta, Danilo Dolcista. Luettua jäi vähän vaivaamaan että mikähän kuvatuista ongelmista on kuluneiden neljän vuosikymmenen aikana korjaantunut tai edes muuttunut merkittävästi parempaan suuntaan ....

sumu

Tänä syksynä on tullut harvinaisen selväksi kuika vähän eteenpäin oikein näkekään, aina välillä ....

Onneksi suunta sentään on selvillä, tai niin ainakin mielellään uskoo ...