paikanvaltaaja

Helmihyasintteja näkee siellä täällä luonnossakin, yleensä ne ovat yksittäisiä, ilmeisesti eläinten kuljettamia sipuleita, jotka sinnittelevät vuodesta toiseen paikallaan, kuitenkaan näissä oloissa sen kummemmin leviämättä. Emännän niille osoittaman paikan ne pitävät omanaan, eivätkä siinä hommassa apua tarvitse.


____________________
Helmihyasintit (Muscari botryoides)

rannalla

Siitä on melko pitkä aika kun olin aloittamassa koulua. Viimeisen elokuun päivän seisoin rannalla miettimässä olisikohan enää koskaan aikaa päästä merelle josta parhaat lapsuusmuistot tulivat.

Tulihan niitäkin aikoja, muttei koskaan enää ollut kokonaista merikesää. Jos ei nyt sitten tulisi, tai eipä taida tulla, eikä sillä enää niin väliäkään ole.

Muuten fiilikset ovat suunnilleen samat kuin silloin elokuussa, taakse vaan on jäämässä jotain muuta kuin meri ....

hymy

Kun kulkee silmät auki, niin ihan arkipäivän ruuhkassa näkee varmasti jotain joka pelastaa päivän.

Esimerkiksi tuntemattoman hymyn joka hetkessä häviää näköpiiristä mutta piristää mieltä koko päivän ...

positiivinen nousukierre

Slogan-konsultit ovat viime aikoina ruvenneet ahkerasti käyttämään termiä 'positiivinen nousukierre' , joka on sisällöltään yhtä hämärä kuin muutkin vastaavat hokemat, joilla Firmoja rahastetaan.

Olisikohan kuvan rakennus nyt sitten tämän positiivisen nousukierteen symboli tai monumentti?

Ainakin satunnaiselle katsojalle jäi tämän rakennuksen idea yhtä hämäräksi kuin sloganikin ...

sininen vesiposti

Ei ole ihan harvinaista että sitä tuntee itsensä syystä tai toisesta täysin typeräksi. Seisoo vaan suu auki ja tumput suorana niin kuin sininen vesiposti ...

paluu pimeään

Viikossa oli viimeinenkin syksyn meininki hävinnyt ja ollaan ihan pimeissä alkutalven fiiliksissä.

Lenkkipolultakin piti poiketa jäähalliin lämmittelemään (syynä tietysti väärä pukeutuminen).

Hyvä poikkeaminen sillä kuuman kahvin lisäksi oli ihan kiva seurailla tulevaisuuden Susannojen innokasta ahertamista taitojensa kartuttamiseksi ...

onni on ... katukahvila

onni on sitä kun voi istua katukahvilassa vielä marraskuun lopullakin .....

Dubrovnik 2007

järeämmät aseet

Toisinaan tuntuu että käyttöön on otettu liian järeitä aseita, syyllistytty hätävarjelun liiotteluun.

Aikojen kuluttua asiaa ihmetellessä konstit useinkin näyttävät hyvin varovaisilta ja avuttomilta.

Mietiskelin Firmassa käynnissä olevaa organisaatiomuutosta nähdessäni Dubrovnikin tykit, ja näikin hassu assosiaatio pälähti päähän ....

katse - tuijotus

Joka päivä kun pistän nokkani ulos tämä katti seisoo siellä ja tuijottaa suoraan silmiin. Se ei lähde seuraamaan, ei mourua eikä tule liki, senkun tuijottaa ...


Joka ilta kun menen nukkumaan, tämä kalastajatyttö pälyilee taulusta, sänkyä vastapäiseltä seinältä. Se ei lähde seuraamaan, ei mourua eikä tule liki, senkun tuijottaa ...

Yksinmatkaajalle tulee välillä outoja tuntemuksia ...

välimerelle

vain lyhyt lento läpi sumuisen ja rätäsateisen päivän ja illan auringonlasku Adrianmereen toi ahdistavan aavistuksen etteivät olosuhteet EU-alueella ole jakautuneet ihan tasapuolisesti ....

rooli

näkyykö oikea ihminen roolin takaa ... usein sitä ei tule edes ajatelleeksi ...

(Himeij, 2007)

villi vai huonotapainen ?

Kun Miyajiman temppelialueilla puistoissa vaeltelee kaikessa rauhassa kauriita tuhansien ihmisten joukossa, on niitä vähän vikea pitää villieläiminä.

Näin kuitenkin matkailuprosyyreissä varoitellaan. Ja tottahan on, että elikot hyvinkin röyhkeästi nappaavat kädestä, repusta tai vaikkapa taskusta mitä tahansa katsovat syötäväksi kelpaavaksi. Urbaanin legendan mukaan jonkun Austraalialaisen turistin passikin olisi mennyt täällä parempiin suihin.

Niin tai näin, ei nämä veitikat kovin villeiltä vaikuta ...

pikälle pois

Syksyn hektinen meno alkoi häiritä siinä määrin, että parin viikon paussi tuntui olevan paikallaan. Lentää hurautan senverran pitkälle, ettei tarvitse edes yritää pitää yhteyksiä ennenkuin sitten marraskuun puolivälissä ...

solmussa

Välillä tuntuu että jutut on ihan solmussa vaikka kaikki näkymät ja visiot on ihan kristallin kirkkaana edessä .....

ruusunmarja

Aikoinaan äiti syötti meille mukuloille niin tarmokkaasti ruusunmarjasosetta, että vielä vuosikymmentenkin jälkeen tunnen vähän antipatioita koko ruusujen heimoa kohtaan.

Samalla tavalla se näyttää toimivan muillakin elämän alueilla, yksittäinen epämielyttävä kokemus leimaa pitkäksi aikaa hyvinkin laajan piirin vähintääkin epäilyttäväksi ...

harakka

Aina löytyy joku, joka haluaa vahtia asioita vähän tarkemmin ja huipultahan se näköalapaikka löytyy kätevästi.

Meidän kulmakunnalla sitä virkaa hoitaa luonnevikainen harakka kätyreineen, muillakin elämänalueilla on helppo tunnistaa vastaavanlaisia ilmiöitä ...

tuulenpesiä

Aikoinaan tutkin asiaa ja huomasin että puista löytyi linnunpesiä ja tuulenpesiä. Linnunpesistä löytyi munia, tuulenpesistä ei mitään, ihme juttu.

Sitten opin lukemaan ja selvisi että tuulenpesä olikin jokin koivua riivaava tauti tai epämuodostuma (olisiko peräti geenivirhe) ja niin hävisi romantiikka tästäkin asiasta.

Firmassa suosituksi noussut hokema, asiat ovat sitä miltä ne näyttävät, ei siis pidä tässäkään paikkaansa. Jos pitäisi, kuvassa varmaan olisi harakoiden Hitas-asuntola ....

päivänvalossa

Päivävalossa moni juttu näyttää vähemmän dramaattiselta kuin yön pimeinä hetkinä ...

juhlakengät

Isot bileet, pieni juhlija, jalka väsyi, eipä haittaa, monot sivuun ja menoksi ....

aavistus tulevasta

Vaikkei rantapusikoissa olekkaan ruskaa, niin silti merkit vuodenaikojen vaihtumisesta on selvästi näkyvissä, siis niille jotka ovat tottuneet näitä maisemia katselemaan .....

Monella muullakin elämän alueella on niin, että tämän päivän näkymiin perustuen tietoa tulevasta on paremmin niillä, jotka ovat tottuneet kyseistä ongelmaa pähkäilemään ...

Tämä tieto vaan tuppaa jäämään dynaamisen hössötyksen alle (haitalliseksi koettuna hidasteena), eli siitä vaan hyviä käytäntöjä uusiksi, seuraavalla kerralla sitten taas on käytettävissä uusia opettavaisia kokemuksia ...