sunnuntai 8. heinäkuuta 2007

luonnon tolkuttomuuksia


Tänä vuonna vuorossa näyttävät olevan kuuset. Käpyjä tulee niin tolkuttomasti, että moni puu on latvuksiltaan tosi oudon näköisiä. Jos noista kävyistä idättäisi joka siemenen, niillä varmasti kasvattaisi hehtaari tolkulla uutta metsää.

Riittää siinä oravillekin nakerrettavaa ....

merkilliset merkit


Vapaa-aikoinaan tulee kuljeskeltua ympäriinsä. Näillä retkillä aina silloin tällöin törmäilee tahattomiin hauskuuksiin, joltakulta on unohtunut jotain.

Kävin katsastamassa, eikä tätä liikennemerkkiä tosiaankaan ole sirretty jostakin pilailumielessä, vaan se on oikein asianmukaisesti paikalleen joskus istutettu.

Uudet tiet kulkevat jossain ihan muualla, vanhat pohjatkin on hävitetty näkyvistä pilaamasta maisemaa, yksi merkki vaan on unohtunut jalansijoilleen. Ehkäpä se näin kaikenkarvaisten maastureiden luvattuna aikana on sittenkin ihan asiallisessa tehtävässä.

Väitetään että me teemme valtaosan päivittäisistä päätöksistämme tunneälyn varassa, joka tarkoittaa sitä, että päätökset ja valinnat perustuvat käyttötotuuksiin, joskus oikeiksi havaittuihin 'liikennemerkkeihin'.

Ajan kuluessa useinkin jää tarkistamatta näiden liikennemerkkien voimassaolo ja niinpä monet päätöksemme saattavat ulkopuolisesta tarkkailjasta näyttää melko oudoilta.

Mielipiteissään vakaa ja täysi kalkkis (ja kaikenlaisen kehityksen jarru) on siinä vaiheessa kun lopettaa kokonaan käyttötotuuksien tarkistamisen, ja näitähän löytyy ...

lauantai 7. heinäkuuta 2007

sieniä sateella


Saatiin vähän sadevettä ja niinpä sesongin ensimmäiset lakkipäät alkoivat tunkea itseään esiin sentinmittaiseksi ajetusta rutikuivasta pihanurmesta.

Ei tuosta vielä keittoa saa, mutta kyllä se siitä kasvaa, lohduttaa perimätieto ...

perjantai 6. heinäkuuta 2007

the early bird ...


Arttu on pesinyt jo muutaman vuoden jossain meidän pihapiirin läheisyydessä ja pitää takapihan nurmikkoa omana ruuanhakupaikkanaan. Meillä on sellainen sanaton yhteistyösopimus, että se saa rauhassa kuulostella madot pihanurmikolta ja kiitokseksi se ei pasko meidän vaan naapurin puutarhakalusteille sitten kun alkaa kirsikka-aika ja kaikki rastaat on ruikulla.

Yhteistyö on toiminut mainosti ja molemminpuolinen luottamus on senkun vahvistunut.

Jos minun pitäisi kaivaa onkimatoni tuolta nurmikolta, joutuisin kyllä ankarasti heiluttamaan kuokkaa ja silti saalis varmaan olisi melko laiha. Arttu vaan pölähtää paikalle ja nyhtää melkoisia lieroja toinen toisensa perään, pilkkoo ne kätevästi annospaloiksi ja roudaa koko nipun pesäänsä.

Siinä on osaamiset kohdallaan, pakko ollakin tai muuten käy kehnosti, paljon konkreettisemmin kuin meidän porukoissa, joissa tapoihin kuuluu huolehtia kaikista tumpeloistakin ...

after game



Toisinaan hiljaisuudessakin aistii menneen hetken metelin.

Vain vartti sitten tusina murkkua huusi täyttä kurkkua ja säntäili sinne tänne tavoitellen palloja, jotka eivät pysyneet hetkeä pidempää missään. Hiekka pölisi ja harjoituskorin lauta paukkui yhtenään. Sitten syke siirtyi jonnekin muualle.

Kentälle jäivät vain pelivälineet ja menneen metelin muisto .....


torstai 5. heinäkuuta 2007

jasmiini - Jasmike


Jasmike Philadelphus - talonpoikaisnimeltään jasmiini - viettää nyt loistokauttaan.

Suurimman osan vuotta se viettää hiljaiseloa, on puska puskien joukossa, talvikauden varsinainen risuryteikkö, mutta nyt sillä on juhlat. Erittäin runsaalla ja näkyvällä kukinnollaan se riistää huomion kaikilta muilta, vaikka tähän aikaan alalla on todella kovaa kilpailuakin.

Helsingissä jasmiinipusikoita on ollut kautta aikojen, vanhoilla omakotialueilla parhaimmillaan sellaisina villiintyneinä ryteikköinä. Muutenhan niitä ei oikein tule noteerattuakaan, paitsi näin kukinta-aikaan, ja silloin huomaa kuinka yleinen se oikein onkaan.

Mulla on yks tuttu, joka on ihan kuin jasmiini. Jengissä se pyörii jatkuvasti, mutta ei sitä kukaan noteeraa, ei ole syytäkään, kuin kerran vuodessa. Se on euroopan paras grillijuhlien järjestäjä, vaikkei se niitä organiseeraakaan kuin kerran vuoteen.

Sinne sitä pitää mennä ensi viikonloppuna, se on must-juttu ...

oonko mä koira ?



näille pitkäkorvaisille veljeksille aivan selvästi tuli ongelma lajimäärityksestä ja kaupungin järjestyssääntöjen tulkinnasta ....

jos olis koira, ei tarvitsisi juosta koko aikaa karkuun, mutta sitten ei pääsisi hiekkalaatikolle...

kun ei ole koira, tarkoittaako se sitä että saa mennä hiekkalaatikolle.....

kun se on koirilta kiellettyä aluetta, tarkoittaako se sitä että sielä saa olla koirilta rauhassa ....


Tätä kuvaa sanoittaessa minulle yks kaks selvisi faabeleiden syvempi viisaus. Eläinsatuina on huomattavasti helpompi käsitellä omia ongelmiamme ja jaella omia viisauksiamme.

Nuo jänisveljesten mietteet siirtyvät helposti työyhteisöjemme todellisten ja kuviteltujen rajojen pohdiskeluksi. Luulemisia ja luulemisten tulkintoja, jokapäiväistä haastetta kun koittaa tulla ihmisten kanssa toimeen ...