horkkasääski

Vaaksiainen (Tipulidae sp.) tai pikkuvaaksiainen (Limoniidae sp.). Vaikkei lajeja Suomesta ihan tolkuttomia määriä löydykään, kuitenkin monikymmenkertaisesti enemmän kuin niiden määrittämiseen kykeneviä henkilöitä.

Näin tiesi kertoa ystäväni asiantuntija. Edellinen auktoriteetti ötökkä-asioissa oli mummoni. Kuvan otuksen hän tiesi horkkasääskeksi ja kun ei pitänyt siitä, että lapset keräilivät niitä kaikki laatikot täyteen, niin hän oli kehitellyt ihan uskottavalta kuulostavan pelotustarinan:

...katsos kun tavallinen hyttynen pistää, niin siitä syntyy sellainen kutiava paukama. Entäs sitten kun hyttysen isoserkku, horkkasääski, pääsee pistämään? Silloin ihmiselle tulee paha horkkakuume ja sen täytyy pysyä kaksi viikkoa sängyssä....

Tämä tarina oli juuri sen verran uskottava ja looginen, että meidän kulmilla vaaksiaiset saivat olla rauhassa (tai siis horkkasääsket) ......





__________

Vaaksiaiset (Tipulidae) on sääskiin kuuluva kaksisiipisten heimo, johon kuuluu yli 14 000 lajia. Se on suurin kaksisiipisten heimo. Täysikasvuiset vaaksiaiset ovat tyypillisesti siroja ja erittäin pitkäjalkaisia lentäjiä, joiden siipiväli on 2–65 mm. Kansankielessä vaaksiainen tunnetaan nimellä kirsisääski.

Vaaksiaiset eivät pistä eivätkä pure. Aikuisena ne ovat joko kokonaan syömättä tai juovat mettä. Vaaksiaisen toukat syövät kasveja, matoja ja pieniä toukkia

after game

Toisinaan hiljaisuudessakin aistii menneen hetken metelin.

Vain vartti sitten tusina murkkua huusi täyttä kurkkua ja säntäili sinne tänne tavoitellen palloja, jotka eivät pysyneet hetkeä pidempää missään. Hiekka pölisi ja harjoituskorin lauta paukkui yhtenään. Sitten syke siirtyi jonnekin muualle.

Kentälle jäivät vain pelivälineet ja menneen metelin muisto .....

oonko mä koira ?

näille pitkäkorvaisille veljeksille aivan selvästi tuli ongelma lajimäärityksestä ja kaupungin järjestyssääntöjen tulkinnasta ....

jos olis koira, ei tarvitsisi juosta koko aikaa karkuun, mutta sitten ei pääsisi hiekkalaatikolle...

kun ei ole koira, tarkoittaako se sitä että saa mennä hiekkalaatikolle.....

kun se on koirilta kiellettyä aluetta, tarkoittaako se sitä että sielä saa olla koirilta rauhassa ....


Tätä kuvaa sanoittaessa minulle yks kaks selvisi faabeleiden syvempi viisaus. Eläinsatuina on huomattavasti helpompi käsitellä omia ongelmiamme ja jaella omia viisauksiamme.

Nuo jänisveljesten mietteet siirtyvät helposti työyhteisöjemme todellisten ja kuviteltujen rajojen pohdiskeluksi. Luulemisia ja luulemisten tulkintoja, jokapäiväistä haastetta kun koittaa tulla ihmisten kanssa toimeen ...

kesän ensimmäinen työpäivä

Päivä oli sellainen, ettei kesän alkaminen jäänyt tippaakaan epäselväksi. Oli aurinkoista, helteistä ja töissä varsinainen paniikki, että saataisiin asiat edes jotenkin mallilleen ennen kuin lomille livistäminen alkaa suuremmassa mittakaavassa.

Jossain välissä tuli mieleen, että tämä taitaa olla viimeinen kesä töissä. Muistui se ensimmäinenkin kesätyöpäivä , taisi olla 4. kesäkuuta ikuisuus sitten ja sääkin samaa luokkaa.

Kansanvalistusseuran kirjeopiston polkupyörälähetti oli homman nimi. KV-Seuran konttori oli Runeberginkadulla ja sieltä poljin ympäri Helsinkiä jakelemassa ja hakemassa postia sivutoimisten opettajien työpaikoilla, joista useimmat tuntuivat olevan Valtion virastoja.

Tutuiksi tulivat reitit Runebergin kadulta Rautatiehallitukseen, Merenkulkuhallitukseen, Verovirastoon, Kansaneläkelaitokseen jne…

Vasta paljon myöhemmin minulle selvisi, että ensimmäisestä työpaikastani innoissani poljin niin ahkerasti, että hoidin kahden vakinaisen lähetin piirit heidän lomaillessaan. Nuorena työntekijänä sain tehdä vai viiden tunnin työpäiviä, mutta hyvin sekin tuntui riittävän homman hoitamiseen.

Minulle tästä ei mitään traumaa tullut, mutta joskus jälkeenpäin olen ihmetellyt, miltähän niistä vakkareista mahtoi tuntua, kun joku koulupoika oli käynyt sotkemassa työaikanormit oikein perusteellisesti.

Samanlaista työn iloa olen havaitsevinani tänäkin vuonna näissä Firman kesäkoululaisissa ………

siisti ranta - Repulse Bay

Lienee yksi siisteimmistä hiekkarannoista joilla olen käynyt. Merivedenkin lämpötila sellaiset siedettävät 26 Celsiusta (ilma 32).

Ajankohdasta johtuen kuvaan ei nyt sattunut juurikaan ihmisiä, Hong Kongin 7 miljoonasta tännekin normaalisti riittä ihan kiitettävästi porukkaa.




Siisteydelle löytyy ainakin kaksi selitystä. Ensimmäisenä K.C. Hu kolleegoineen, jotka ahertavat tunnollisesti päivät pitkät rannalla.

Toinen selitys siisteyteen ovat ne selkeät ohjeet siitä, mitä kaikkea rannalla ei saa tehdä.

Pääsyy on ne siistit tavat jotka paikalliset ovat omaksuneet toisin kuin useimmissa muissa käymissäni paikoissa.............