pakettiremontti

Viime vuosina katukuvaan on ilmestynyt valtavia valkoisia 'telttoja'. Valtaosa mittavista saneerausremonteista ympäröidään putkitelineillä ja katetaan muovikankaalla.

Varsinkin keskusta-alueella tämä lienee pakon sanelemaa sillä muuten jouduttaisiin sulkemaan kulkureittejä paljon laajemmalta alueelta ja varmaan suurimman metelin nostaisivat ympäristön kauppiaat, joiden bisnekset siinä eniten kärsivät.

Onhan se varmaan niinkin, että työmaan pölyt ja pienemmät putoavat esineetkin pysyvät kohtuullisen hyvin teltan sisällä.

Niillä jotka sitten tekevät töitään sisäpuolella on varmaan ihan omat näkökulmansa. Ovathan ainakin jonkinlaisessa suojassa säiltä ja ohikulkijoiden toljotukselta, mutta saattaa siihen liittyä muutakin.
















Samaa mallia käytetään aika yleisesti Firmoissakin, varsinkin kun organisaatioita remontoidaan.

Vedetään ensin huppu päälle ja kutsutaan pieni joukko luottohenkilöitä sisälle telttaan. Puuhastellaan jotain muita häiritsemättä ja sitten joku kaunis päivä riisutaan peitteet ja kaikki saavat ihastella uutta uljasta organisaatiota.

Siisti juttu ja se siitä avoimuudesta ....

teatterikokemus - kotiJosef

Minulle puheteatteri on pitkään ollut esittävistä taiteenlajeista se josta saan eniten irti.

Perjantaina oli vuorossa Mestariluokka Helsingin kaupunginteatterissa. Ajoitus ei ollut mitenkään otollinen, viikon univelat ja kovalla hopulla paikalle niin että juuri kerkesi siihen pahimpaan viimeminuutin sisääntuloryysikseen.

Niinpä heti esityksen jälkeen olikin tosi tyhjä olo vaikkei nyt suoranaisesti mitään esityksessä osannut erityisesti moittiakkaan.

Mustaksi komediaksi luonnehditussa Mestariluokassa Josif Stalin vaati vuonna 1948 Sergei Prokofjevia ja Dmitri Šostakovitšia säveltämään hänen makunsa mukaan. Näytelmässä näennäisen lempeäotteista hirmudiktaattoria säestää kovanaaman roolissa Suomessakin ikävän tunnettu Andrei Ždanov, sodanjälkeisen valvontakomission puheenjohtaja, Stalinin lähin työtoveri ja äärimmäisen jyrkän linjan kommunisti.

Aamulla usein kaikki on toisin, niin oli nytkin. Hyvin levänneenä mieleen nousi monia palautumia esityksestä, hyviä tulkintoja ja illalla jonkinverran pitkäveteiseltäkin tuntunut juonen johdattelu muistui nyt mieleen ihan sujuvana tarinana.

Historian jutuista tulee usein miettineeksi yhtymäkohtia nykytodellisuuteen. Tästäkin pälähti päähän ihan ennen ajattelematon yhteys Firmaan. Ihan selvästi meillä on muutaman vuoden ollut vallassa ikioma kotiJosef.

Toimintatavat eivät poikkea yhtään esikuvastaan. Tunnustettuja asiantuntijoijoita kyykytetään mennen tullen ja Zdanovinkin peilikuva häärii jokapaikassa. 'Leiritys ja Siperia' ovat ahkerassa käytössä, suoranaiset teloitukset ovat jääneet muutamaan yksittäiseen tapaukseen.

Eli mitä historia on opettanut? Kustannustehokkaan toimintamallin joka tuo tulosta heti, huomisesta viis. Tätä hyvää sanomaa levittämään palkataan vielä oikein puolueetonta asiantuntija-apua, konsultteja, valistamaan henkilökuntaa, ettei vaan liian moni erehtyisi kyselemään niiden arvojen ja visioiden perään.

Ei tarvitse gruusialaisia kutsua apuun, kyllä ne savolaisetkin näyttävät osaavan,erityisesti meidän pikkuinen Pekka osaa.

organisaatioviestintää

Firma todisteli taas noudattavansa avointa tiedottamispolitiikkaa pitämällä koko henkilöstölle suunnatun tiedotustilaisuuden, jossa vahvistettiin jo kuukausia käytävillä kulkenut 'varmatieto' edessä olevasta organisaatiouudistuksesta. Edellisen toimeenpanosta onkin jo kulunut kolme vuotta.

Edellinen markkinoitiin pienenä tarkistuksena ja osottautui sitten käytännössä vuosisadan remontiksi, ihan kokonaan siitäkään ei olla vielä toivuttu.

Sektori joka on voinut todella paksusti on kuulemma nyt tehostustoimenpiteiden kohteena. Uskottavuus kun vain jo meni edellisellä kierroksella vähän puihin, niin lienee melko luonnollista että nytkin todella moni kehittelee kauhuskenaarioita siitä miten muilta ryövätään lisää voimavaroja tämän onnettoman 'menestyjän' pönkittämiseen.

Melko kaavamaista tiedotusta täydennettiin pienellä ohjeistuksella siitä miten valmistautua seuraavaan vaiheeseen: ..............

Voitte toki pohtia sitä jo etukäteen, mutta todennäköisesti ei kannata panna hirveästi paukkuja siihen(yleensä organisointiasiat kiinnostavat kaikkia ja siihen palaa helposti turhan
paljon aikaa).

............

on se aika kivaa olla siinä vaiheessa, että ihan oikeesti voi lähteä lätkimään heti kun nämä jutut alkavat ahdistaa. Kas kun organisaatiot on sillä lailla rakennettu, että kun yläkerrassa paskotaan niin tukalin olo tulee aina siellä alempana.