Kaupungin viljelyspalstat, niin kai niitä nimitetään, näyttää olevan sitkeästi hengissä pysyvä ilmiö. Joskus pulavuosina alkanut käytäntö, jonka puitteissa kaupunkilaisilla on mahdollisuus saada viljeltäväkseen pieni pläntti maata (oliskohan aarin verran) kotikeittiön tarpeisiin, näyttää vuodesta toiseen sitkeästi pysyvän hengissä vaikka pula-aikoja muistavia tuskin montaakaan on enää hengissä. Peltopläntitkin ovat useassa tapauksessa jääneet pahasti kasvavan kaupungin jalkoihin, moottoriteiden varsille ja kivikolossien keskelle. Viime kesänä olin huomaavinani että kasvimailla ahertajista iso osa oli joko eläkeläisiä tai maahanmuuttajia.
Tuskinpa tämä mistään kertoo.... vai kertoisikohan?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti