mikä meitä yhdistää ?

Kun on tarpeeksi pitkään samassa yhteisösssä, porukassa, suhteessa niin pääsee kokonaan unohtumaan miksi. Mikä olikaan se alkuperäinen syy, peruste, yhdistävä tekijä joka pani alulle kaiken tämän, jonka varassa tämä pääsi kehittymään.

surkeaa syntymäpäivää

”Nyt on minun syntymäpäiväni ja polskuttelen täällä tiskialtaassa. Tuokaa minulle kaljaa, naurava teini sanoo kameralle.”

Huumori on tunnetusti vaikea tyylilaji, vitsikkyys vaarallinen taitolaji. Tarkoitushan on naurattaa ja herättää hyvää mieltä, mutta jos kohderyhmä on tuntematon tai täysin avoin, niin harva tällaisessa yrityksessä onnistuu. Meillä itse kullakin on niin erilaisia tabuja, asioita joista ei voi, tai joilla ei sovi leikkiä eikä vääntää vitsiä. Helposti ja tahattomasti käy niin että minulta hersyvät naurut irrottava juttu saa naapurin pahastumaan, jopa raivoihinsa.

’Hyvän maun’ rajojen rikkomukset yleensä kalahtavat ensikädessä vitsiniekan omaan nilkkaan, mutta jos joku katsoo business’tensa vaarantuvan, niin silloin ojennustoimien kohteeksi täytyy saada yhtä tyhmeliiniä merkittävämpi joukko syyllisiä.

”Burger King puolestaan vastasi antamalla potkut kaikille tapaukseen liittyneille henkilölle ja steriloimalla kylvyssä käytetyn altaan kahdesti.

Mahdollisia rikossyytteitä tapauksen johdosta harkitaan vielä. ”

http://www.iltalehti.fi/ulkomaat/200808128091478_ul.shtml

http://www.iltalehti.fi/nettitv/?28002384

Salaliittoteoria ?

Stockmannin maine elintarvikeosastonsa korkeasta laadusta on kärsinyt kovia viime aikoina. Pienikin rike tuntuu olevan oikein herkkupala medialle, uutiskynnyksen ylittää jokainen myyntitiskistä löytynyt, päiväysmerkinnän ylittänyt tuote.

Asia on noussut myös yleiseksi puheenaiheeksi lomilta palailevan kansan keskuudessa. Syitä tähän ’skandaaliin’ pohditaan ahkerasti.

Mielestäni huikein on salaliittoteoria (Helsingin Liikenteen bussissa / kaksi keki-ikäistä rouvaa) , jonka kuulin ihan selvällä ruotsin kielellä esitettynä. Keskustelijat olivat varmoja, että joku kateellinen, kilpailija tai muu häirikköryhmä on alkanut sabotoida Stockmannia ja vaihtelemaan päiväyslappuja elintarvikemyymälöissä. Ei ihan helppo uskoa.

Lähes yhtä uskomaton on puolirasistinen viittaus huonosti kieltä taitavien ja vieraista kulttuureista tulleiden varasto- ja myymälätyöntekijöiden taitoon ja tahtoon olla tarkkoina näissä ’parasta ennen’ asioissa.

Paljon todennäköisemmältä tuntuu selitys kustannustehokkuuden tavoittelun seurauksista. Kun tärkein arvo on taata osakkeen omistajalle hieman luvattua (ennakoitua) suurempi tuotto, niin henkilökunta siinä väkisin harvenee. Ja harvoin palvelu paranee kun sitä hoitaa stressaantunut ylityöllistetty.

Olipa selitys sitten mikä tahansa, vaikka se yhtiön johdon esittämä valitettava sattuma joka ei saa toistua - anteeksi vaan, laatuepävarmuuden peikko on iskenyt ja muistuttaa että niitä päiväysmerkintöjä asiakkaan on syytä lukea Stockmannillakin.

pari medialinkkiä aiheeseen

http://www.kauppalehti.fi/5/i/talous/uutiset/etusivu/uutinen.jsp?oid=2008/07/13456&ext=ltr

http://www.taloussanomat.fi/sivu.php?page_id=12&news_id=200820346&rss=13

½ vuoden kooma

Tämän blogin pito joutui alkuvuodesta syvään horteeseen moninaisista syistä. Varmasti vähäisin ei ollut se syvä päättämättömyyden tila, johon lähes huomaamattani ajauduin.

Yhden isomman päätöksen teon vaikeus johti sellaiseen ’kuhan nyt katsotaan’ yleistilaan, että kaikkinainen hommien edistyminen lähestyi huimasti nollavauhtia.

No nyt asioiden pitäisi olla järjestyksessä, päätökset tehtyinä ja aikaa tarkkailla vähän ympäristöäänkin, eli uusi yritys, uusilla voimilla, uusilla haasteilla

Bukarestin uudet kaapelit

Bukarestin keskusta-aleen kaapelointia on uusittu ja sen huomaa

_

VAPPU

Vappukin meni jo kaikkinen tuttuine rituaaleineen. Tämän vuoden lähes kesäinen sää suosi tasapuolisesti kaikkia juhlijoita harrastuksista riippumatta.

Pissikset ovat vakiinnuttaneet paikkansa muiden örveltäjien joukossa, paikka paikoin jopa äänekkäimpänä porukkana. Vähän vaikea on vanhan herran ymmärtää niidenkään lystiä, jos jotain hyvää haluaisi ajatella, niin kait se sitten on helpotus siitä että lähipiirin tyttölapset ovat jo ylittäneet tuon iän.

Yhtä äänekkäästä, mutta paljon tervehenkisemmästä mekastuksesta sai nauttia Vapun päivänä Linnanmäellä, kun sambakoulujen porukat pitivät esityksiään. Niissä porukoissa ikähaitari taisi olla 5 - 50 vuoteen ja innostus silminnähtävää iästä riippumatta. Silmäniloa oli niin isälle kuin pojallekkin ...

kapokki

Kapokin kukinnasta on jo aikaa, nyt vaan odotellaan sopivia tuulia ja sitten päästetään siemenet levitykseen ..


____________

Kapokkipuu voi kasvaa jopa 60–70 m korkeaksi, ja sen läpimitta metrin korkeudella voi olla jopa 3 metriä. Sen runko ja suurimmat oksat voivat olla kokonaan vahvojen okien peittämiä. 20 cm pitkät, palmumaiset lehdet ovat ryhmittyneet 5–9 lehden kimppuihin. Täysikasvuiset puut tuottavat vuosittain useita satoja siemenkotia. Kodassa siemenen ympärillä on nukkaista kuitua, joka koostuu selluloosasta ja ligniinistä.

Kapokin kuitu on onttoa ja ilmavaa, eikä se ime vettä itseensä. Kapokkia on käytetty muun muassa pelastusrenkaiden ja -vöiden, patjojen, huonekalujen, zafujen, tyynyjen sekä peittojen täyteaineena ja eristeenä. Kuidun kerääminen tehdään käsin. Sitä ei voi kehrätä. Kapokkipuun siemenistä puristetaan öljyä ja sitä on käytetty myös lannoitteena. Keinokuidut ovat nykyään pääosin syrjäyttäneet kapokin.

kukkaa pukkaa

kukkaa pukkaa vaikka suoraan rungosta kun on kiire varmistaa lajinsa menestys ....

kohta se taas alkaa

kohta se taas alkaa näilläkin leveysasteilla, terassikausi nimittäin.

Viime vuosien trendihän on ollut rakennella terasseja mitä ihmeellisimpiin koloihin, parkkipaikoille, takapihoille sinne roskisten väliin jne.

Saas nähdä mikä on tämän sesongin kekseliäin ratkaisu ...

kylän miehet

jossain laulussa kyseltiin - 'mihin kaikki nuoret miehet ovat kadonneet' - kysymys on varsin ajankohtainen myös eteläisen euroopan kalastajakylien rantaraiteilla. Eikä oikea vastaus taida olla - 'merelle kalastamaan' - sillä veneet on rannalla ... rakennemuutosta, tiedäthän sen ...

yksi Maria

Kuinkahan monta kuvaa neitsyt Mariasta maailmalla oikein onkaan?

Tämä hieno kaakelityö löytyi uudestaan taas parinkymmenen vuoden jälkeen ihan entiseltä paikaltaan ja priima kunnossa ....

suoraa pudotusta

Capo Girao alt. 580 m,
eli sen verran on kaktuksen siemenellä suoraa pudotusta kypsyttyään.

Todella vaikea ennustaa löytääkö se koskaan kiinteää kasvualustaa, mutta ainahan kannattaa yrittää ...

kevättä odotellessa

Kun haluaa pitää ajatuksensa muualla, irti arjesta, se onnistuu helposti menemällä muualle.

Siellä sitten alkaa pohdiskella ihan outoja. Esimerkiksi syitä siihen miksi veneet on vedetty kuiville vaikei meri ole jäässä?

Onneksi ne ei ole ääneen lausuttuja ajatuksia, nauraisivat vaan ....

paljon on vettä virrannut

Paljon kerkisi vettä virrata edellisestä merkinnästä. Aika kuluu yhtä hämmästyttävästi kuin ennenkin.

Elämme suurten muutosten aikaa (niinkuin aina), sanoi pomomies ja kuittasi sillä tuottavuusohjelmat ja muut tapahtuneet resurssileikkaukset.

Vaikken kuulunutkaan leikattujen joukkoon, motivaatio sentään osattiin nollata. Niinpä olenkin pysytellyt alkuvuoden 'ulkotöissä', ts. niin paljon offiisin ovien paremmalla puolella (vähemmän kiukkusten ihmisten parissa) kuin mahdollista.

Niillä retkillä oli aikaa katsella tuota joutuisempaa veden jouksuakin ....

tummien perhosten koti

ohjaaja Dome Karukoski on siirtynyt toisella kokopitkällään hieman aikaisempaa synkemmille vesille. Tummien perhosten koti on synkkä tarina erään nuoren miehen kohtalosta, mutta elokuvassa tarinan pilvellä on myös hopeareunus.

Kun on viettänyt kaikki lapsuutensa kesät saaressa, niin siitä on jäänyt jonnekin hyvin syvälle merkit, jotka eivät kulu pois. Jo kuvakin saaresta, tai jopa meren rannasta herättää vahvoja tunteita, puhumattakaan saaristomiljööseen sijoitetusta tarinasta.


Jokaisella tietysti on omat saarensa, minun saaressani kasvettiin, opittiin ja elettiin väkevää elämää. Eristyneessä, tiiviissä yhteisössä joutui kohtaamaan melkein päivittäin asioita jotka eivät välttämättä olleet omia, mutta joihin joutui suhtautumaan. Ainoa pakotie oli rantakaislikot ja meri.

Näillä taustoilla ei ole mikään ihme että vietin tosi nautinnollisia hetkiä elokuvaa katsellessa ja noiden tummienpilvien hopeareunukset kasvoivat melkein pilviä suuremmiksi.

Leena Landerin kirjoja ei ole tullut koskaan luetuksi, pitäisi varmaan. Olin ymmärävinäni elokuvan tarinan, ehkäpä ymmärtäisin myös kirjan.

Joku kerkesi mainostamaan elokuvaa synkäksi ja rankaksi. Olen paksusti eri mieltä. Vaikka itse olen melko synkkämielisessä vaiheessa niin tämä tarina herättämine ajatuksineen oli pelkkää plussaa vähän sykkyräksi menneen viikon päätteeksi ....

kärpästen talvikoti

Vuoden 2007 viimeinen neljännes meni pelkäksi matkusteluksi ja siinä tämä tapahtumien dokumentointikin taisi hetkeksi unohtua.

Paitsi reissailua menneen vuoden tavoitteisiin kuului oman työroolin radikaali muuttaminen. Kaikki on tehty ja tässä sitä nyt sitten totutellaan ihan uuteen arkeen.

'Jälkisammutustöitä' toki piisaa vielä muutaman kuukauden, mutta isolta osalta vastuut on siirretty seuraavalle sukupolvelle.

Helpottaako? kyllä, tuntuuko haikealta? KYLLÄ. Kaikkeen sitä ihminen tottuukin, jopa päivittäiseen ylikierroksilla käyntiin.

Tosiasiahan kuitenkin on, että olen mies jo siinä iässä jolloin karvankasvu on keskittynyt nenään, korviin ja kulmakarvoihin. Säännöllinen parturissakäynti on jo melkein turhaksi käyvä tapa.

Tämän ilmiön on huomannut myös eskari-ikäinen Emmi, joka arvuutteli

"mihin kärpäset menevät talveksi? No tietysti vanhojen setien neniin, kas sieltä näkyy vaan kärpästen roikkuvat jalat" .

No hyvä että edes jotain hyötykäyttöä löytyy.

Näissä fiiliksissä odottelen ilmojen lämpenemistä ja kretongin ohenemista, muistaakseni siihen liittyi jotain mieltä ylentävää ...